SädeSädeSädeSädeSäde

Ja vielä kerran tähän ikkunalauta-teemaan ja nyt hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi, jotta tuolle linssiluteelle jää palstatilaa sitten enemmän. Sädettä nyt seuraakin sitten ihan tuutin täydeltä. Säde edestä... Säde takaa... Säde sivusta.... Säde makaa.... Ja sit vielä Säteen pituusnäyte. Ikkunalaudasta on siis moneksi noin niin kuin oleskelu- ja poseerausmielessä.

Me yritimme Säteen kanssa muuten viime yönä tehdä kaikkemme, jotta mami olisi vähintäänkin myöhästynyt töistä tai jopa luullut tätä perjantaita lauantaiksi... Kävimme nimittäin salaa kiskomassa kelloradion sähköpiuhan irti seinästä ja näin ollen herätyskello eliminoitiin. Mami vähän säpsähti, mutta jatkoi unia, kun kävin vähän hyristelemässä unilauluja korvan juuressa. Suunnitelma toteutui täydellisesti.. tähän asti. Olimme ehkä Säteen kanssa turhankin ylpeitä saavutuksestamme, kun siinä muita touhuja tehdessämme yhtäkkiä lehtiä täynnä oleva laatikko vain putosi kaapista lattialle. Ihan oikeasti, se vain putosi.. mitään ei tehty =). Yllättäen mami sinkosi pystyyn, mutta me vaan katsottiin viattomasti ja päiviteltiin, että miten tässä nyt näin pääsi käymään!?! Ja arvatkaas mitä, silloin mami myös huomasi, että herätyskello oli pimeänä. Se siitä loistavasta suunnitelmasta siis. Niin ja just, aikoi ensi yöksi laittaa myös toisen kellon soimaan, ettei vaan vahingossakaan myöhästytä näyttelystä. Hmph, ehkä tätä kellojekkua olisi kannattanut yrittää vasta ensi yönä...

Häkkiolennot

Apuaa... meidät on teljetty häkkiin... =) No ei suinkaan. Tähän ikkulautaan viittasinkin taannoin ja tää on meidän lempparipaikka sisällä ollessa. Erityisesti aamuisin tää on ihan yliveto, kun siihen paistaa aurinko niin ihanasti. Tästä paikasta auringossa käydään myös vähän skabaa, koska tuo Sädekin siitä valitettavasti tykkää ihan yhtä paljon kuin minäkin. Otsikon mukaisesti, me muuten näytetään ihan oikeasti joltain ihme olennoilta ton hyttysverkon läpi. Meille on luvattu myös isompi ulkoiluhäkki, jossa saadaan olla ilman valjaita. Odottavan aika vaan on niin kovin pitkä...

Säteellä meni muuten pieni tovi ekoilla kerroilla, että hokasi, miten nämä ikkunat toimii. Tenava meni monesti tuonne ikkunalasien väliin ja kauhea mekkalahan siitä syntyi, kun ikkunalasi oli välissä ja ei päässyt suoraan ulkoilman lähelle. Isukki tykkäs myös siitä kovasti, kun oli juuri pessyt ikkunat ja yks loikkii ikkunaa vasten koko ajan ja sitten se ikkunalasi olikin täynnä sellaisia hassuja kolmionenän muotoisia tahroja...

Mamin pikku apulaiset

Muistaakseni olen joskus sanonut, että mamin mielestä olen liikaakin kiinnostunut kukkapenkeistä ja kuulemma ihan väärässä mielessä. No, parhaani olen yrittänyt lannoituksen suhteen, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Kesäpäivän kunniaksi päätin kuitenkin, että Säteenkin on aika perehtyä kukkien hoidon saloihin. Ja mikäs sen parempaa ohjelmaa olikaan, Sädehän oli heti valmiina toimeen! Mä näytin ensin mallia, että sinne kukkapenkkiin kannattaa mennä vähintäänkin seisomaan (mieluummin istumaan tai jopa makaamaan), näin saa parhaan tuntuman siihen, onko kasveilla varmasti oikea multakoostumus allaan ja onko kosteustasapaino kohdillaan. Säde ottikin mallia, tosin vähän varovaisesti aluksi. Vähän piti ensin ottaa tuntumaa kukkiin nenäkosketuksella.
Mutta eipä aikaakaan, kun olimme molemmat täydessä touhussa keskellä kukkapenkkiä ja totesimme yhteen ääneen, että kuules mami, ruusujen juurilla oli ihan liikaa rikkaruohoja (jotka me siis söimme ja näin säästettiin mamin askeleita) ja ihan liian vähän lannoitetta. Kun aloin tätä puolta korjaamaan, niin naps, valjaista kiinni ja taas mentiin. Että se siitä kiitollisuudesta taas. Kun pääsimme mustikoihin saakka, niin sitten se tenavan keskittymiskyky alkoi herpaantua ja hän keskittyi vain kilpaa säteilemään auringon kanssa. Ja lopuksi... Säde keskittyi olemaan kukkaistyttönä... Mä en antanut sen häiritä, vaan jatkoin päättäväisesti kohti kasvimaata...

PäivänSäde ja Mörökölli-Menninkäinen

Kyllä mamilla on hauskaa. Mun sihteerikkö siis on tikahtua nauruunsa, kun keksi mukamas niin osuvan otsikon tälle jutulle. Haa-haa. Toivottavasti noi silmistä valuvat vedet sotkevat ripsivärin oikein kunnolla. Mulla ei ainakaan ole yhtään hauskaa. Tää on taas näitä, että ei mun mielipidettä ikinä kuunnella. Ensin minusta otetaan kuvia ulkona niin, että aurinko paistaa silmiin ja sitten tosta natiaisesta otetaan viimeisen päälle hyvissä olosuhteissa kuvia. Ja mitä sitten, sitten ne laitetaan vielä tänne vertailtavaksi.

Niin, että kukakan on se PäivänSäde ja kukahan on se Mörökölli-Menninkäinen... olipas vaikea kysymys, pitäisköhän ihan äänestää tuloksesta. No myönnettäköön, että oman kauneuteni minä tiedän (ja jo olis aika teidänkin se tietää ja uskoa, vaikka mami näitä omia pilojaan tänne laittaakin), mutta kyllä, kyllä se tuo minun ikioma päivänSäteeni säteilee vähintäänkin yhtä hohdokkaasti kuin se oikea auringonsädekin noissa kuvissa. Vai oletteko eri mieltä?

Pieniä ryppyjä rakkauvessa

Meidän varhaisteini alkoi ryppyilemään. Mukamas hän saa meillä päättää, kuka istuu ja missäkin kohtaa ikkunalaudalla ja tsuumailee hyttysverkon läpi ulos. Juupa juu, ainahan sitä sopii yrittää. Pidin tälle ryppyilijälle sitten pienen puhuttelun ja päikkäreitä ei sen jälkeen nukuttukaan peppu peppua vasten, vaan sellaisen pienen "hajuraon" turvin. Mutta niinhän se on, että kyllä ne varhaisteinitkin osaavat olla hellyttäviä ja niin kauniisti kävi pyytämässä anteeksi, että enhän mä kauaa voinut sille vihoitella. Ja siis pian olimme taas ylimmät ystävykset ja nukuimme pikkupäikkärit ihan iho ihoa vasten. Ja sitten se toinen ryppy. Olen viime öinä kömpinyt mamin peiton alle mamin kylkeä tai jalkoja vasten nukkumaan. Eilen aamulla mami sitten päätti kääntää kylkeään (ei oo sallittua!!!!!!) ja potkaisi ohi mennen minut lattialle! Voitteko kuvitella, mikä loukkaus se oli!?!?!? Kun olin ensi järkytyksestä toipunut ja saanut karvani ojennukseen, päätin kyllä vakaasti mököttää mamille ja pitkään. Eikä siinä mitään, illalla mami vielä otti ja pesi minut. Mökötyskausi jatkui mielessäni vielä toisellakin viikolla. Mutta mutta... on se mamikin vaan niin lutunen, että tänä aamuna jo hellyin puoli neljän aikaan ja meni mamin kainaloon kehräämään ja tassuttelemaan. Ei sitä mamillekaan voinut kauemmin vihoitella, niin kauniisti ja monesti hänkin anteeksi kävi pyytämässä ja käytti mua eilen vielä tositosi pitkällä lenkillä ulkona. Mutta vitsi sentään, miten upeaa tuo kesä on! Seuraavissa päivityksissä on luvassa kuvia meidän ulkotouhuista ja tuosta ikkunalaudalla istuskelusta.

Ai joo, sehän minun piti vielä kertomani. Meidän varhaisteini alkaa mittasuhteiltaankin olla jo oikeasti varhaisteini. Mami punnitsi meidät ja Säteen paino oli 4 kk ja 1 viikon iässä 2050 grammaa. Sehän huitelee kohta ohi minusta! No, mamin suureksi iloksi minäkin olin saanut sellaiset 150 g lisäpainoa parin kuukauden takaisesta. Sitä se teettää, kun tuon kanssa pitää riehua, niin nälkähän siinä ihan eri tavalla tulee.

Redcheetah's Saaga

Ja sitten kuopus eli Saaga.

Viikko 1 / Ensivaikutelma: Lumiprinsessa. Tai ihan rehellisiä jos ollaan, niin mikä ihme väri tää on? Haalea punainen vai? Vai oikeasti beige...? Beige oli siis meille kaikille pieni ylläri. Isukki toimi ainoana avustavana kätilönä ja Viivin tassusta kiinni pitäjänä ja sai siitä täydet 10 pistettä.
Viikko 2 / Ensiluonne: Sisukas vastaanlaittaja Säteen jyräykselle eli piti hyvin puolensa nisätaistelussa. Katseenvangitsija ja pikkuprinsessa, olihan Saaga tässä vaiheessa se ainoa tyttö... kunnes koko totuus paljastui ja tulikin tyttötrio =).
Viikko 3 / Isukki: Naps, isukki kiedottiin tassun ympärille ensiminuutin aikana, luopuminen oli kova paikka isukille. Siinä vaan on sitä jotakin, ehkä erilaista ja yllättävää?
Viikko 4 / Mami: Lumous vain säilyy ja säilyy... Se hohtava turkki ja ne hyvin tutkivat silmät. Heitti hyvin aikaisessa vaiheessa mamille haasteen, Saaga ei ole se helppo nakki - kissa, vaan Saaga määrää pelin hengen ja etenemisvauhdin.
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Hyvä turkinpesijä ja loistava sijaisemo. Miten on mahdollista, että tuollainen natiainen pääsee melkein samoihin paikkoihin hyppäämällä kuin minäkin? Ja osasi ottaa ilon irti siitä, että sai omittua emon kokonaan itselleen esim. saunanlauteilla.
Viikko 6 / Ruokailu: Tarkka linjoistaan.. Ei huijata vitamiinia ihan noin vaan ruuan seassa, matolääkkeestä puhumattakaan. Muisti myös kertoa siskoille, että herkkuruuan seassa on yökköä, älkää syökö sitä nyt. Eniten purkkiruuan perään.
Viikko 7 / Hyppytaidot: Omissa korkeuksissaan, meidän perheen kenguru. Hyppäsi jo hyvin pienenä keittiönpöydälle, toiset vasta haaveilivat tuolin päälle pääsystä. Osasi myös erinomaisen taitavasti katsella yläilmoista ylväästi ja vähän jopa ilakoiden...
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Satumaisen lumoava - kukaan ei voi jäädä kylmäksi. Päädyimme siihen, että vaikka kaikki kolme olisivat olleet beigejä, niin silti Saaga olisi ollut se satumaisin, siinä vaan on sitä jotakin, mikä hätkähdyttää. Ehkä hyvin tarkkaavainen katse?
Viikko 9 / Hoivavietti: Sisarhentovalkoinen viimeiseen karvanpäähän saakka. Muistaa osoittaa ja kertoa monin tavoin, kuinka tärkeitä emo ja siskot ovat. Saagasta varmasti tulee myös omiin ihmisiin äärimmäisen syvästi kiintyvä kissa, joka muistaa sen kiintymyksen asteen osoittaa monin tavoin.
Viikko 10 / Lempilelu: Turkoosinsininen karvapallo.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Ei juurikaan höynäytettävissä. Ja jos kerran menee ns. lankaan, niin turha yrittää toiste samaa keinoa. Katse kyllä kertoo, että turha pitää minua tyhmänä...
Viikko 12 / Luonne myöhemmin: Ääripäiden kissa: toisaalta varovainen, toisaalta erittäin rohkea, hyvin viisas ja itsetietoinen ja välillä tarkkailija, sisarhentovalkoinen. Kietoo muut sormen ympäri ja saa muut tanssimaan oman tahtonsa mukaisesti.
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Viisas, katsoo ettei tarvitse katua. Mutta kuitenkin hädänhetkellä lohduttaa ja rohkaisee muita. Täysin omanlainen kissa, kaikin puolin.

Redcheetah's Säde

Sitten on kuvakavalkadissa vuoro Säde ihan samoilla alkukommenteilla kuin Siirilläkin.

Viikko 1 / Ensivaikutelma: Ponteva riistapoika.... ja varsinainen jyrä ja nopsajalka. Livahti emoltakin karkuun ennen ensinuolaisuja ja vähät välitti siitä, että istukka tuli siellä perässä vielä. Oli aina sillä nisällä, mistä tuli eniten maitoa.
Viikko 2 / Ensiluonne: Mä jyrään noi muut, mä oon nisä-addikti (toim. huom. oli pitkään vielä ainoaksi lapseksi jäätyäänkin... huvitutteja on monenlaisia). Mä omistan koko maailman...
Viikko 3 / Isukki: Isukin varpaat.... jees! Ja isukki kyllä ymmärtää naiskauneuden päälle. Lisäksi Säde osaa myös hurmaustaidon aikas hyvin, vaikka välillä eksyykin ns. polulta, kun roikkuu paljaassa jalassa kynsin ja hampain kiinni. Viikko 4 / Mami: Ne Säteen silmät, niistä ei mami pääse irti, eikä korvista, eikä hännästä, eikä mistään muustakaan osasta..
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Emon lemppari"lelu", mä en tästä luovu. Oli aika luonnollinen valinta jättää tämä tenava emon seuraksi. Lisäksi pisti koulutussessioissa jo hyvin pienestä pitäen emolle kunnolla vastaan.
Viikko 6 / Ruokailu: POSSUU ja heti ja paljon. Mä olen suuri lihansyöjä. Ja myös katkarapujen. Osaa ruuan kerjäämisen taidon ja haistaa/kuulee heti, jos joku mussuttaa jossakin jotakin kenties hyvää. Ilmestyy kuin tyhjästä paikalle selkä köyryssä kehräten, josko sais maistaa...
Viikko 7 / Hyppytaidot: Söpö pääsee vähemmällä, riipaiseva iu-ääni ja kyllä joku mut nostaa tuonne pöydälle. Omii emon perässä selkään ja olkapäille hyppäämisviettiä. Tykkää hyppiä myös seinille.
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Ne silmät... ja selän köyristys. Selvästi mielistelytaitoja, jotta sitä possua tulisi nopeammin. Eikä se pitkä häntäkään ole hurmauksen esteenä, kun tenava viipottaa häntä pystyssä niin, että ihan hännänpää on kaarella.
Viikko 9 / Hoivavietti: Satunnaista hempeilyä ja hoitoa erityisesti emon suuntaan. Keskittyy enemmänkin kyllä vähän kovakouraisempaan maisteluun. Hellyyttä kyllä osoittaa mm. tulemalla kainaloon nukkumaan. Kehräystä kehiin koko ajan enemmän ja enemmän ja lähinnä ihan varmuuden vuoksikin, ettei hurmaustaito vain katoa... Viimeisin veto oli alkaa kehräämään sillä sekunnilla, kun näki emolle annettavan vitamiinitabletteja. Kehräys tosin loppui lyhyeen, kun tuli tenavan vuoro samaiseen tarkoitukseen.
Viikko 10 / Lempilelu: Emon häntä ja isukin varpaat. Myös laserkynä nostaa sijoitustaan koko ajan.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Höynäytettävissä satunnaisesti, mutta ei montaa kertaa samalla lelulla/keinolla peräkkäin (pl. laserkynä).
Viikko 12 / Luonne myöhemmin: Pontevasta pojasta ja jyrästä tuli viehko prinsessa, joka osaa miellyttämisen taidon, kopiokissa emon tekemisten suhteen. Alkanut viihtyä pikku hiljaa myös omaa kivaa keksien.
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Mä pääsen mihin vain katsomalla kauniisti. Kukaan ei yksinkertaisesti voi vastustaa minua. Utelias touhutyttö.

PS. Terveisiä Chili-serkulle... täällä alkaa olla nähtävissä samanlaista ylienergisyyttä päivä päivältä enemmän ja enemmän...