Muistaakseni olen joskus sanonut, että mamin mielestä olen liikaakin kiinnostunut kukkapenkeistä ja kuulemma ihan väärässä mielessä. No, parhaani olen yrittänyt lannoituksen suhteen, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Kesäpäivän kunniaksi päätin kuitenkin, että Säteenkin on aika perehtyä kukkien hoidon saloihin. Ja mikäs sen parempaa ohjelmaa olikaan, Sädehän oli heti valmiina toimeen!
Mä näytin ensin mallia, että sinne kukkapenkkiin kannattaa mennä vähintäänkin seisomaan (mieluummin istumaan tai jopa makaamaan), näin saa parhaan tuntuman siihen, onko kasveilla varmasti oikea multakoostumus allaan ja onko kosteustasapaino kohdillaan.
Säde ottikin mallia, tosin vähän varovaisesti aluksi. Vähän piti ensin ottaa tuntumaa kukkiin nenäkosketuksella.
Mutta eipä aikaakaan, kun olimme molemmat täydessä touhussa keskellä kukkapenkkiä ja totesimme yhteen ääneen, että kuules mami, ruusujen juurilla oli ihan liikaa rikkaruohoja (jotka me siis söimme ja näin säästettiin mamin askeleita) ja ihan liian vähän lannoitetta. Kun aloin tätä puolta korjaamaan, niin naps, valjaista kiinni ja taas mentiin. Että se siitä kiitollisuudesta taas.
Kun pääsimme mustikoihin saakka, niin sitten se tenavan keskittymiskyky alkoi herpaantua ja hän keskittyi vain kilpaa säteilemään auringon kanssa.
Ja lopuksi... Säde keskittyi olemaan kukkaistyttönä... Mä en antanut sen häiritä, vaan jatkoin päättäväisesti kohti kasvimaata...
Mä näytin ensin mallia, että sinne kukkapenkkiin kannattaa mennä vähintäänkin seisomaan (mieluummin istumaan tai jopa makaamaan), näin saa parhaan tuntuman siihen, onko kasveilla varmasti oikea multakoostumus allaan ja onko kosteustasapaino kohdillaan. 
Säde ottikin mallia, tosin vähän varovaisesti aluksi. Vähän piti ensin ottaa tuntumaa kukkiin nenäkosketuksella.
Mutta eipä aikaakaan, kun olimme molemmat täydessä touhussa keskellä kukkapenkkiä ja totesimme yhteen ääneen, että kuules mami, ruusujen juurilla oli ihan liikaa rikkaruohoja (jotka me siis söimme ja näin säästettiin mamin askeleita) ja ihan liian vähän lannoitetta. Kun aloin tätä puolta korjaamaan, niin naps, valjaista kiinni ja taas mentiin. Että se siitä kiitollisuudesta taas. 
Kun pääsimme mustikoihin saakka, niin sitten se tenavan keskittymiskyky alkoi herpaantua ja hän keskittyi vain kilpaa säteilemään auringon kanssa. 
Ja lopuksi... Säde keskittyi olemaan kukkaistyttönä... Mä en antanut sen häiritä, vaan jatkoin päättäväisesti kohti kasvimaata... 
1 kommentti:
Kukkapenkit kannattaakin tarkastaa tosi hyvin. Eihän emäntä muuten osaa hyvin niitä hoitaa. Mekin syödään ylimääräset ruohot veks. Kissanminttu viljelyksillä sitten kellitään ja nautitaan tuosta ihanasta tuoksusta ja mausta..
Te otte muuten molemmat niin häikäisevä kauniita neitoja, että täytyy vissiin kohta aurinkolasit jostain hommata.. Tassutuksia!
Lähetä kommentti