tiistai 16. lokakuuta 2007

Lähipiiristä

Olenhan tehnyt selväksi sen, että olen korttelin kuningatar? Siihenhän viittasi mm. se, kun kävin mottaamassa kumpaakin naapurin konsulttikollia kuonoon yhdellä kertaa ja se, kuinka ne haukkuvat ihmeellisen otuksetkin väistävät minua... Joka tapauksessa, esittelen lyhyesti tämän konsulttikollikaksikon. Leevi ja Roope tosiaankin asustelevat tien toisella puolella minun kotiini nähden. He yrittävät olla isoja ja pelottavia... mutta todellisuudessa ovat aika kilttejä (ja kuulemma tosi suloisia, mikäli on mamin höpötyksiä uskominen ja lisäksi mami ylistää aina niiden silmiä. Höh, eikö mun silmät muka riitä???). Tässäkin Leevi yrittää kerjätä isukin huomiota (ja harmistuksekseni joudun toteamaan, että näköjään onnistui siinä aika hyvin... höh!).
Tässä puolestaan on sitten se musta paholainen eli Roope:

Mutta katsokaas minua, näin näpsäkkäästi minä tulin ja valtasin Leevin ja Roopen omenapuun. Eikä tässä kaikki! Näkisittepä heidän ilmeet, kun käyn aina maistamassa ruohoa heidän pihalta ja se oli kaiken kruunu, kun nappasin herkkupalaötökänkin kerran sieltä. Siinä oli nähtävissä, kuinka savu nousi kiukusta Leevin korvista.

Mielestäni tämänkin kuvan ilmeet kertovat aika paljon siitä, mitä mieltä he olivat omenapuun valtauksesta (ja mitään eivät voineet tehdä asian muuttamiseksi):

Sitten minulla on sellainen "serkkukissa" Aku (venäjänsininen Starstruck's Baby I'm Star), joka asustelee tuolla Riihimäellä. Akun luona olen itse asiassa ollut yötäkin, mutta ei me oikein löydetty sitä samaa yhteistä säveltä kuin esim. Paronin kanssa. Mua vaan ärsytti silloin kaikki, mutta silti mun oli ihan pakko kulkea aina noin metrin päässä Akusta. Ehkä se oli vain huono päivä.... Akukin on kuulemma mamin mukaan tosi suloinen ja hellyttävä (pitäiskö tulla mustasukkaiseksi...??). Aku oli vielä oikea kolli tuonne syyskuun lopulle saakka, mutta kävi sitten vastaavan lääkärikeikan kuin minkä Paronikin ja sai tämän konsultti-lisänimen hänkin. Tosin Akua oli kuulemma onnistanut sen suhteen, että juuri ennen lääkärikeikkaa oli päässyt treffeille ja varsin tuloksekkaastikin... Pikkulinnut meinaan kertoivat, että isompi haikara on laskeutumassa arviolta marraskuun lopussa... Pikku-Akuja siis tulossa maailmaan. Superpaljon onnea Akulle hienosta suorituksesta. Tässä on pari kuvaa Aku-serkusta (ensin Heidin ja sitten Juhan sylissä). Nojoo, onhan se ihan komea... väärää merkkiä vain.


PS. Supermegapaljon onnea myös äiti-Gerille ja sisko-Pilville, sillä myös heille on pikkukisuja odotettavissa!!!! Vähän mä olen innoissani tulevista sisarpuolista ja siitä, että minusta tulee TÄTI! Tassutuksia ja kehräyksiä sekä hyvää vointia odottaville mameille. Ja vaikka olenkin iloinen ja ylpeä, niin se ei sitten tarkoita sitä, että minusta saa lapsenvahdin joka illalle..... mami on asiasta tosin ihan eri mieltä ja olisi innosta kiljuen lapsenvahtina.

1 kommentti:

CresceNet kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.