Oma tupa - oma lupa

Se kauan kaivattu ja toivottu oma tupa ilmestyi isukin ja mamin loman aikana - viimeinkin!!! Onneksi pieni painostus toimi ja kiitos Chili & co tehokkuudesta, tuli pientä painetta meillekin. Vähän me Säteen kanssa ensin ihmeteltiin, että mitä ihmettä se isukki tuolla pihan perällä lautoja ja parruja sahailee ja mitä se mami oikein maalia roiskii sinne tänne. Pääsimme mukaankin välillä, mutta kuulemma olimme liian kärkkäitä kommentoimaan ja jouduimmekin takaisin sisälle. No, jos ei apu kelpaa..

Parin päivän ähellyksen ja aherruksen jälkeen saimme viimeinkin nähdä sen! Vähänkö me oltiin ylpeitä, meillä on ihan oma tupa, jossa on oma lupa, ei ole muilla mitään asiaa sinne (paitsi herkullisilla öttiäisillä). Siinähän se inha fasaani ja haukkakin ihmettelevät, kun me näytämme niille vaan pitkää kieltä ja ärsytämme niitä tahallamme. Ensikuvissa on vielä tosiaankin kirjaimellisesti ensitunnelmat, meille on tulossa vielä aurinkosuojat, jonne voimme kaikista suorimmassa auringonpaisteessa mennä viilentymään. Mutta oikeasti, onpa ihanaa olla ilman hihnaa, joka koko ajan jäävät kiinni johonkin ruohotuppoon ja lisäksi kun vielä pääsemme aikas korkealle ihmettelemään pellon ja pihan menoa. Kuulemma kauneuspisteitä ei saa antaa, mutta meidän mielestä häkki on ihan täydellinen jo nyt! Bonuspisteet isukille ja mamille tulee siitä, että tuo meidän lempparikukkapuska jäi meidän haltuumme. Siellä varsien seassa on ihan ylivetoa vaania perhosia ja muita maukkaita herkkupaloja. Mä muuten kävin heti ekalla kerralla testaamassa jo, miltä apinana olo tuntuu ja roikuin katossa tassuilla ja kurkin maailmaan väärin päin. No, ihan jees kokemus, mutta mieluummin kuitenkin näin ihan oikein päin ja vaikka kahdella jalalla seisten. Mami kommentoi tästä vikasta kuvasta, että omistajan elkeet nähtävissä heti ensi sekunneista lähtien. Tietenkin, omistajahan minä olenkin!