maanantai 4. elokuuta 2008

Auringonpistos pilvisellä säällä

Nyt sitten siihen mökkivierailuun. Siellä tapahtui niin paljon kaikkea. Aloitetaan kuitenkin ihan alusta. Matka oli tylsä ja toi tenava karjui taasen koko matkan, mutta minkäs teet. Perillä meitä odotti ihana järvimaisema ja paaaaljon uutta tutkittavaa. Pääsinkin heti vauhtiin, mutta valitettavasti vauhti vaan loppui lyhyeen. Hyppelehdin siellä varvikossa ja nuuskin paikkoja, kunnes se peto hyökkäsi. Se tuli ihan puskista takavasemmalta ja en ehtinyt edes karjaista, kun sain yhtäkkiä mahan alusen täyteen tassuja ja aloin juosta villisti maakoukun ja hihnan antamissa rajoissa ympäriinsä. Noi katteli huuli pyöreänä, kunnes tajusivat viimeinkin (hieman pitkät piuhat...) tulla hakemaan minut turvaan pedolta. Mamin sylissä rauhoituin ja pääsinkin hetken päästä meidän sviitti-aittaan rauhoittumaan ja tarkkailemaan tilannetta ikkunalaudalta. Ja mikä se sitten oli? Noi on vihjailleet ikävästi, että myyrä tai hiiri olis mut säikäittänyt, koska niitä siellä niin paljon oli. No, julkisesti en tätä ainakaan tunnusta... johan siinä uskottavuus menisi. Joten, ei tästä enempää, ettei tule vaan tehtyä noloja tunnustuksia. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että yllättävä aurinkoinen päivä se vaan teki kepposia.

Aikani ikkunalaudalla ihmeteltyä uskaltauduin taas isukin ja mamin avustuksella ulos tallustelemaan. Ja mitä tulee tuohon auringonpaisteeseen, niin sen aiheuttamiin kepposiin viittaa myös se, että toisena päivänä sain ihan ihmeellisen vimman poseerata kameralle. Eli kyllä, auringonpistos, joka vaikutti myös seuraavan päivän pilvisellä säällä, se kaiken aiheutti. Tässä valittuja otoksia poseeraustuokiosta. Joka tapauksessa vähän olin varuillani ulkona ollessa ja päätin pitäytyä pitkälti kasvissyöjänä, jottei se mahdollinen myyrä-/hiirilauma nyt kuitenkin olis päättänyt tehdä jotain ihme joukkohyökkäystä (vaikken mä nyt niitä pelkääkään...). Sieltä löytyikin aivan ihastuttavia järviveden maustamia herkullisia heinäaterioita.
Ja jos tähän väliin joku piipittäjä olis uskaltanut tulla, niin kyllä sen pitäis ainakin karhun kokoinen olla, eikö totta?

3 kommenttia:

Sanna ja Fanni kirjoitti...

Voi Viivi sua! :) Sulla on aivan mieletön katse!!! Ihania kuvia! Mut ei siusta kyllä huonoja varmaan saakkaan!

Risu kirjoitti...

Viivi!

Olemuksesi teki vaikutuksen niihin hiiri- ja myyräpopulaatioihin! Ne tekivät joukkoinvaasion ties minne, eikä niistä nähty edes hännänpäitä lähtösi jälkeen. Eipä niitä siellä kaivattukaan!

Ensi kesänä mökkeillään taas- sviittinne odottaa!

P.S. Hienoja kuvia!

Viivi kirjoitti...

Kiitos kiitos molemmille.

Ehkäpä se säikähdys oli molemminpuolista ja niille siimahännille vielä suurempi.. =)

Kutsu otettua suurella ilolla jo nyt vastaan!