Me ollaan ihan bestiksiä

No niin, mamikin on vähän toipunut järkytyksestä... Miten meillä siis kaikkinensa on yhteiselo sujunut? Olihan se alku aika järkyttävää, kun noita tenavia oli ihan joka kulmalla ja missään ei saanut olla rauhassa. Lisäksi Siiri ja Saaga ottivat paikan tosi tehokkaasti ja nopeasti haltuunsa, tulivat siis ikään kuin kotiinsa. Säde oli myös jokseenkin tyrmistynyt siitä, että ei saanutkaan olla kaiken huomion keskipiste. Säde kiskaisikin tästä raksun väärään sieraimeen ja mökötti ekan yön vaatekaapissa mamin farkkupinon takana. Eikä muuten tullut sieltä pois muuta kuin kantamalla. Kuinkahan kauan olis pissaa pidätellyt ennen kuin mamin farkut olis saaneet vähän uutta tuoksua? Toisena päivänä tenava uskaltautui jo ovelle tulla ihmettelemään vauhtikaksikon rallia ja juoksua. Siitä se sitten lähti pikku hiljaa eteenpäin ja nyt on alkanut meno olla sellaista, että jostain syystä meiltä on evätty pääsy kaikkiin makuuhuoneisiin ja muutenkin tavaroita laitettu turvaan..?? Alkupäivien asemasotavaihe ja tarkkailuasemat on siis unohdettu. Tosin, jos ihan liian yllättäen nurkan takaa tulee punainen ja beige salama, niin kyllä me molemmat Säteen kanssa saatamme kerran suhahtaa ikään kuin vanhasta muistista. Ja onhan se myös niin, että yhteinen herkku aina yhdistää, kuten tästä näkyy. Kyllä mamin laittamat katkaravut vaan ovat maailman parasta ruokaa. Vähän on käynyt niin, että Siiri ja Saaga totta kai ovat ylimmät ystävykset, mutta sitten Siiri ja Säde ovat täydellisesti löytäneet toisensa. Säteen ja Saagan kesken oli pidempään selvästi sellainen pieni eripura todennäköisesti siitä, kumpi on isompi. Viimeksi jokunen viikko sitten Saaga oli 2 grammaa painavampi ja se selvästi hiersi välejä, ilmeisesti Säde epäili tuloksen väärentämistä ja siksi ei ihan 100 %:sti heti suostunut välejään lämmittämään Saagan suuntaan. Isukki ja mami tekivät tosin nyt myös punnituksen ja tällä kertaa osat oli vaihtuneet eli Säde oli painavampi ja kas, tuloksen julkistuksen jälkeen alkoi Säteen ja Saagan ralli... Noh, ehkä todennäköisempi syy pidempään välien lämmittelyyn oli kuitenkin joku ihan muu.

Minä sen sijaan olen muistellut menneitä erityisesti Saagan kanssa. Saaga onkin aikuisten seurassa luonteeltaan huomattavasti parempikäytöksinen ja arvokkaampi kuin nuo kaksi täystuho-elohiirtä, joiden kanssa ei voi mistään keskustella vakavasti ja joiden painimatsista tässä näyte: Nyt se on hetken paikallaan - tuumaa Säde hetkensä koittaneen: Jiihaa - se on menoa nyt Siiri! Nyt tulee kostona kaikki pentuajan peppupuraisut: Uuplaa - mistä se Siiri tuonne niskanpäälle jo pääsi, hei - ihan epäreilua: Ja kierros alkaa tästä sitten uudestaan: Me ollaan kyllä ihan bestiksiä: Mulle toi noiden yksittäinen - kaksittainen - kolmittainen ralli ja tohellus on kuitenkin välillä liikaa ja suoraan sanoen kaadun takan eteen ja siinä vaiheessa ei unta edes haittaa se, että joku käyttää mua ohi mennen astinlautana. Sinällään muuten hassua, että isukin ja mamin mielestä ruuan lisääntynyt menekki ei ole samassa suhteessa kissojen lukumäärän kasvun kanssa. Kissamäärä kun on tuplaantunut, niin kuluva ruokamäärä on kuulemma vähintäänkin kolminkertaistunut. Kukahan meillä käy syömässä meidän lisäksi?