Emoni ja ihmismamini ovat kertoilleet täällä kovasti kesäkuulumisiamme. Ajatelkaa, tämä oli minun ihkaensimmäinen kesäni. Vaikka aluksi se ruoho tassujen alla mua vähän pelottikin, niin kyllä lopulta olen sitä mieltä, että kesä meille kaikille kiitos ihan 365 vrk vuodessa. Se sopisi minunkin hipiälleni oikein hyvin. Harmi vaan, että mikään ihanuus ei kestä ikuisesti, onneksi meillä on ihana takka, joka korvaa myös auringon tuottamaa lämpöä. Ja hädän hetkellä kelpaa myös auringonpaiste ikkunan läpi.Olen välillä ollut vähän ihmeissäni näistä täällä olevista jutuista. Noi ovat vähän ehkä kirjoittaneet asian vierestäkin ja mun mielestä ehkäpä vähän liioitelleetkin. Mäkö muka energinen tai jotenkin vilkas??? Tai laittaisin tassuni joka rakoon? No enhän ole edes vessanpönttöön tassuani vielä laittanut toisin kuin toi mun emo - häh häh. Ja jos mulle ei muuten leikkikaluja tule, niin kyllähän mä ne keksin itsekin ja ajattelin ne myös jakaa teidän kanssanne eli: jos teillä on sauna ja siellä kiuas, niin niitä kiukaan kiviä on aika mukava pudotella lattialle (siis, jos ovat kylmiä, kuumana palaa tassu, ihan vaan täsmennyksenä) ja vieritellä ympäriinsä. Toinen ihan yhtä kiva, ellei kivempi, on kuivatut ruusut. Meillä on niitä sellaisissa lasipurkeissa ja mami on laittanut niiden suojaksi sellaisen paperin päälle. No, totuushan on se, että mami on laittanut minulle vain vähän lisää tekemistä, kun väkerrän ensin sen paperin pois purkin päältä. Sen jälkeen nappaan ruusuja purkista ja kuljettelen niitä ympäri taloa ja lopuksi murennan ne. Kyllä mami tykkää, kun koko talossa tuoksuu ruusuille! Lisäksi kaikenlaisia maljakoissa olevia kukkia on kiva hypistellä ja nyppiä ja ei se ole mun vika, jos maljakot kaatuvat. Pitäis hommata tukevampia maljakoita ja sellaisia, jotka eivät kastele viatonta kissalasta. Eikä sovi unohtaa sitä, kuinka ihkuihanaa on kuljetella tavaroita oikeisiin paikkoihin. Tästäkin tosin noi ovat välistä eri mieltä. Esim. minun mielestäni sukkien ehdoton paikka on sohvan alla ja pyykkinarulta "vahingossa pudonneiden" muiden vaatteiden paikka on sängyn alla. Joistakin ihmeellisistä Säteen hepulihetkistä ja seinille pomppimisistakin noi puhuu, mutta ne ovat niitä niiden omia höpinöitä. Sen verran voin tunnustaa, että tietyistä tauluista en tykkää ja olen yrittänytkin kovasti niiden kimppuun hyppien vihjailla, että nämä kaipais uutta väriä/muotoilua. Sitä en muuten ymmärrä, miksi mami on nostanut meidän verhoja ylös. Kait se on sen merkki, että niitä pitkin ei saisi kiivetä, mutta katsotaan nyt... kyllä mä jaksan odottaa, sillä ne on mulla vielä tutkimatta!
Mua on kehuttu myös kauniiksi. No tietty, mitä muutakaan... Mutta tämän asian mä uskoisin ilman niitä inhottavia näyttelyitäkin. Niissä ei ole mitään muuta kivaa kuin se kopperon riippumatto. Mä olen tarkka myös puhtaudestani ja erityisesti varpaidenvälit pitää aina olla tiptop-kunnossa. Ne pitää tarkastaa monta kertaa päivässä. Tykkään myös pitää emoa puhtaana ja emo meinaakin joskus kyllästyä mun jatkuvaan nuolemiseen. Mutta antaa sen emon kiukutella, en mä siitä tuittuilusta välitä, mitä sitä suotta murheita ottamaan! Hieman nolona mä kyllä tunnustan myös sen, että ne ihanat pienet vaaleanpunaiset "nappulat" siellä emon massussa myös vetävät puoleensa kuin magneetti... ei kuulemma enää sopisi minun ikäiselleni, mutta kun se vaan on niin kivaa vähän käydä maistelemassa, josko sieltä jotain tulisi. Eikä silläkään niin väliä, vaikkei tuliskaan. Olenkin kuulemma sellainen huoleton höseltäjä, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Uaah... tämä kirjoittaminen on rankaa ja väsyttävää. Taidankin painua emon viekkuun päikkäreille.
Mutta siis, ehkä taas joskus käväisen kertomassa, mitä MINULLE ihan OIKEASTI kuuluu tai jos noiden jutut menee ihan liikaa ohi totuuden. Mutta kyllä päävastuu saa jatkossakin kuulua emolle, en mä oikein jaksa tähän keskittyä näin pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti