Kuin kaksi marjaa?

Katselimme tuossa iltana eräänä valokuvia ja ihan pakko tuoda tänne näytille kaksi kuvaa. Syy tähän on se, että minua ja Sädettä on sanottu niin samannäköisiksi, ettei meitä toisistaan erota. Ai samannäköisiä vai? Kuin kaksi marjaa vai? Mustikka ja mansikka ehkä.. Tarviiskos useampikin kommentoija vähän vahvempia silmälaseja? Nooh, ehkä tämä meni vähän kepposen puolelle =). Onhan se totta, että kun me ravaamme tuhatta ja sataa pitkin kotia, niin ei noi mami ja isukkikaan meitä aina erota. Kameralla saa vaan niin ihmeellisiä tuloksia riippuen kuvakulmasta ja valaistuksesta. Mä voisin väittää, että meistä kumpikaan ei ole ihan parhaimmillaan noissa kuvissa. Säde on jokseenkin sädehtivän kirkastuneen näköinen ja minä... en minä noin mökö ole!

Meille on muuten ilmestynyt satunnainen vieraileva aby-orava. Aby-orava (Aby Sciurus vulgaris), tieteellinen nimi Aby Linnaeus. Orava kuuluu lahkoon täystuho Rodentia. Suvun tieteellinen nimi aby sciurus viittaa siihen, että aby-orava aivan kuin istuu oman häntänsä tukemana. Kukapa ei tunnistaisi aby-oravaa! Aby-orava on helppo tunnistaa: sillä on pitkä ja välillä pörröinen häntä sekä satunnaisesti tupsupäiset korvat. Se istuu ympäristöä tähystellessään pystyasennossa takajalkojensa varassa, päästelee kurnuttavia ja purnuttavia ääniä ja kiirehtää jo taas samassa juoksuun ja loikkaan! Yhtä kiipeilypuun reunaa se laskeutuu pää edellä vauhdilla alas, hyppelehtii yli ruokapöydän sekä kirjahyllyn ja kipuaa jo vauhdilla kohti yläkerran kaidetta! Kaiteelta toiselle se hyppii vaivatta, loikkien tarkoin ja harkitusti (joopa joo...), pitäen pitkää häntäänsä suorana tasapainottamassa (ai, voi sitä silläkin termillä kutsua, jos tasapainottamiseen kuuluu mm. maljakoiden ja muidenkin kippojen kaataminen siinä samalla...). Kaikkinensa kuitenkin aby-orava herättää hyvää mieltä siellä, missä milloinkin viipottaakin.

Siinä sulle ja sun oravilles, tuumaa tämä ihan perinteinen aby-täystuho.