keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Lomakissa

Tässä se nyt sitten on. Mä olen ihan mustana, kun olen niin mustis ollut noista kuvista, mutta minkäs teet. Kehtaavatkin vielä väittää, että jokaisella itseään kunnioittavalla kissaihmisellä pitää olla aina varasuunnitelma, jos kissaikävä iskee. Himputin himputti, pitäisivät asiat sillä laidalla, että ei se ikävä pääsisi iskemään. Ärinää - mutinaa - jupinaa - puhinaa...

No niin, yritän nyt kuitenkin rauhoittua kertomaan, mistä tässä karvakasassa on kysymys. Kun noi olivat menneet sille pienelle saarelle, niin saman tien oli hotellissa tullut kamalan miukumisen saattelemana tämä pikkuotus mamin luokse ja rukki oli käynnistynyt. Mikäs mamista sen mukavampaa. Ja kuinkas sattuikaan, isukin ja mamin huonekin sattui suuri sille suunnalle ja eipä aikaakaan, kun tämä pikkutenava oli jo asettautunut kodiksi. Otuksella oli kuulemma häntä kuin korkkiruuvi, oli sattunut yhteen pakkaukseen useampikin knikki. Tässäkin se nyt sitten ottaa päikkäreitä isukin ja mamin terassin rahilla mamin jalan vieressä. Tämä edellinen nyt vielä menetteli, mutta entä tämä sitten, ipanahan on punkenut itsensä mamin syliin ja on niin tyytyväisen näköinen ettei mitään rajaa! Jo on aikoihin eletty! Jos olisin päässyt kertomaan mielipiteeni, niin ei olis kyllä mun paikkaa mamin sylistä noin vaan vienyt. Mami kehtasi vielä naureskellen sanoa, että pikkuisessa oli luonnetta niin, että me oltais jääty kakkoseksi - on siinä luottamus kanssa kohillaan.

Sille oli kuulemma kannettu niin aamuin kuin illoinkin herkkuja ja muutenkin hellitty. Eipä siis ihme, että tähän päädyttiin - olen sanaton. Nimenkin ne olivat sille antaneet - Vietkong - kuulemma on nimen mukaisesti luonnetta ja selviytymistahtoa!

Mä olen nyt sulatellut tätä uutista jo jonkun ajan ja olen kyllä antanut noille anteeksi, että ovat käyneen ns. vieraissa. Onhan se totta, että onhan toi aika lutunen ja ansainnut herkku- ja hellyyshetkensä (erityisesti joulun kunniaksi), me kuitenkin saamme omia isukin ja mamin lähes ympäri vuoden. Kunhan eivät tavaksi ota, että joka nurkan takana on sitten lomakissa odottamassa... Ja totta, kuten edellisen viestin kommenteissa ansiokkaasti nostettiin esille, niin ikäväänsä meihin noi vain lievitti.

Niin, joulupukin toivelistan pesästä kysyttiin. Siihen palataan taas ensi kerralla!

3 kommenttia:

Kuu-Katjaana kirjoitti...

Oih, minulla kun on tuo kaukainen unelma siitä punaisesta kissasta *iso sydän*.

Ritva kirjoitti...

Olipa sopolainen! Mut Viivi ^ Sade tosiaan turha kantaa kaunaa, tehan vietitte 'laatu'aikaa suvun kanssa..

Taalla on vahan hiljaista lomakissarintamalla. Tosin se olisikin aikamoinen katti, joka tassa vauhdissa pysyisi mukana ,-)

Päivi kirjoitti...

Suloinen lomakissa!! Ollaan vaan hirveen tyytyväisiä, että tämä pikkuinen sai teidän mamilta ja isukilta paljon paijausta ja huolenpitoa, kun sillä varmaan ei ole omaa rakastavaa perhettä.