Paluu arkeen

Joo, juhlat on juhlittu ja paluu arkeen tapahtui HYVIN nopeasti! Meidät nimittäin roudattiin heti seuraavana aamuna Lahteen ja näyttelyyn. Mami on kyllä oppinut hyvin ovelaksi tässä touhussa ja pääsee yllättämään meidät lähes puun takaa. Eli ei muuta kuin katit boxiin ja boxit Ritva-tädin autoon ja menoksi. Se siinä oli kuitenkin kivaa, että myös Siiri ja Saaga olivat Lahdessa! Kyllä niistäkin on tullut jo isoja naisia ja niin kauniita!

Tässä lyhyesti näyttelypäivän saldosta, sillä tolla sihteerillä on kuulemma muutakin tekemistä (en kyllä ymmärrä, mitä...). No, me olimme Säteen kanssa taasen Jarmo Räihän arvosteltavana ja melkeinpä olis voitu edelliset arvostelusetelit ottaa käyttöön.. Mä sain sertin ja kovasti kehuja, paitsi että olen vähän pieni - olipa yllättävää. Säde puolestaan muuten on hyvinkin hänen makuunsa, mutta pään profiili on liian suora - olipas yllättävä tämäkin! Erityisesti Räihä tykkää Säteen ilmeestä ja eipä taida olla siinä ainoa lajiaan. Kolmantena riistana Jarmolla oli Säteen siskopuoli Amhara's Kabira ja voi kun tämä olikin suloinen! Värin parhaassa Säde vei voiton - ihan niin kuin viimeksikin Jarmon arvostellessa. Tuomarin parhaan valintaan kutsuttiin Säde, mutta korat vei voiton - olipas yllättävää tämäkin ja tämä kommentti juontaa juurensa siitä, että tämän samaisen koratin kanssa alamme todella olla naamatuttuja, koska eräänkin kerran olemme tavanneet tuomarin parhaan valinnassa. Mutta hieno päivä kuitenkin ja Säteen käytöskin on selvästi rauhoittunut näyttelyissä. Mami muuten kertoi, että tämä oli toistaiseksi mun viimeinen kotimaan näyttely ja seuraavan kerran pitää sitten mennä ihan ulkomaille asti! Sitten kuulemma olis tavoitteena saada seuraava arvonimi kasaan. Laitamme näyttelykuvia toiseen viestiin enemmän jahka saamme kuvat haalittua eri lähteistä kasaan, mutta tässä on esimakua Säteestä Heikki Siltalan ikuistamana. Sitten vielä vähän Siirin ja Saagan arvosteluista. Siiri sai myös kehuja, tosin tuomari oli hieman ilkikurisesti sanonut, että Siiri muistuttaa hänen makuunsa hieman liikaa itärajan takaisia kissoja. Hmm... mitä sillä sitten tarkoittikin. Mutta joka tapauksessa Siiri sai ekan avoimen luokan sertinsä. Saaga sai sitten sertin lisäksi kehuja enemmän kuin laki sallii (huolestun vaan sen vuoksi, ettei nouse menestys ja kehut päähän...) ja tuomarin parhaan valinnassa tyttönen vei taasen voiton!!! Vitsi, me oltiin kyllä ylpeitä Saagasta niin Saagan kauneuden kuin hänen upean käytöksensä vuoksi. Paneelissa oli tosi kova taso ja karvaton kattimus vie voiton. Saagan tuomari kävi vielä näyttelyn päätyttyä uudestaan katsomassa Saagaa ja ihastelemassa erityisesti turkin kiiltoa ja väriä. Kyllä mulla rintakarvat pörhistyi ylpeydestä! Niin joo, se piti myös mainita, että Siirillä ja Saagalla ei tullut värin parhaan kilpailua ollenkaan, kun ei ollut riittävästi osallistujia. Siitosluokassa mä puolestaan sijoituin kolmanneksi urani parhailla pisteillä, mutta taso oli kova ja kaksi burmanaarasta vei kaksoisvoiton.

Mutta näyttelypäivä kaikkinensa meni oikein mukavasti ja loppujen lopuksi rennostikin. Kotiin oli kyllä kiva tulla...