Vilja ja Viola

Ihan näin kauaa ei ollut tarkoitus pantata nimiä, mutta kotiyhteys irtisanoi hetkelliseti yya-sopimuksen irti ja ihan ajatuksen voimalla ei nimet ja kuvat tänne siirtyneet... Mutta siis, paperisota on käynnissä ja nimet on siis päätetty. Tällä kertaa nimien varmistuminen kesti vähän kauemmin, mutta hienoa lopputulosta kannattaa odottaa. Saanko siis esitellä lapseni ihan virallisten nimien kera: Redcheetah's Vilja - riista äidin riistatyttö. Sekä Redcheetah's Viola - sinisen isän sininen tyttö: Nimet tuntuvat oikein hyviltä ja lapseni tietenkin jo tottelevat niitä - hehheh, varmaankin uskoitte.

Kuusi viikkoa on myös jo täynnä ja mami alkaa lauleskelemaan tätä "kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää..." -laulua. Kaikkinensa meillä sinkoilee tällä hetkellä pikkuohjuksia ja vaikka vähän tulee kolhujakin, kun ei aina ehdi väistää esim. tuolinjalkaa tai ovenkulmaa, niin eipä tuo menoa haittaa. Vilja ja Viola kokivat myös hieman epämiellyttävän yllärin, kun mami otti ja leikkasi kynnet tenavilta. Sen jälkeen ei sohvalle kiipeäminen ollutkaan aluksi ihan niin helppoa kuin ennen. Mutta pian opittiin iskemään tassut vaan tanakammin sohvakankaaseen ja taas päästiin heittäen sohvalle. Isukista on myös kehkeytymässä varsinainen viihtymiskeskus. Isukin päällä ravataan, riehutaan ja painitaan kunnes lopulta uni tulee niin, että molemmat ovat tiiviisti isukissa kiinni ja näkevät unta isukin rapsutuksista. Isukin paidan hihansuukin on jo löytynyt ja mikäs sen mukavampaa kuin kömpiä hihasta suoraan sisään. Isukkikin tykkää siitä tosi paljon, kun niin ilmeilee onnessaan pikku tassujen kutituksen johdosta. Mami on hieman mustis ja onkin sanonut olevansa vain kotiorja ja muut poimivat hedelmät...

Terassiin on myös viikon aikana tutustuttu ja otettu ensimmäiset aurinkokylvyt, kuten tuolta kuvakansiosta näkee. Terassinoven aukaisu saakin aikaan sellaisen kahden isomman kissan tömistelyn ja kahden pienemmän kissan viipellyksen ja pian me kaikki ollaankin jo auringonottopuuhissa - osa rauhallisemmin ja osa vähemmän rauhallisesti. Ai niin, se pitää kanssa kertoa, että Vilja on selvästi perinyt ainakin minulta sen, että jugurtin syöntihetket pitää jakaa. Jos ei suosiolla, niin jugurtti haetaan vaikka isukin suusta: Violan osalta jugurtin haistaminen sai aikaan sellaisen inhoväristyksen, että asia kävi kyllä harvinaisen selväksi sen osalta, että ei kiitos tuota moskaa minulle.

Ja se kuudennen viikon kuvakansio on sitten täällä.

Niin ja mitä minulle kuuluu? Sanottaisko vaikka, että tervetuloa Sulo uudestaan kylään... olis misua tarjolla. Ps. K-K: 50 % oikein arvauksen perusteella - ei hassummin =)