Meidän oma puskakissamme

Tapahtui eräänä kauniina kesäaamuna ja sen jälkeen joka ikisenä kesäaamuna/-päivänä, kun valjaat vaan periksi antoivat.. Säde istui meidän terassin rappusilla ja oli jokseenkin tylsistynyt, kun ihan kaikki paikat meidän pihalta oli jo mukamas tutkittu niin moneen kertaan (muistakaa, kyseessä meidän adhd-tapaus...). Jaa, jos ottais sitten pahimpaan tylsyyteen nokoset, tuumaa Säde. Tässähän näyttäis olevan jotain pehmikettäkin. Hetkinen hetkinen, minnekäs tämä kolo muuten johtaakaan, miksi minulle ei ole tästä aikaisemmin kerrottu??? Emo, onko sinulla enemmänkin salaisuuksia? Hei mutta, täähän on ihan ylivetopaikka. Näin Säteestä tuli puskakissa ja välillä taisi tulla parit puskapissatkin mamin puskia lannoittamaan. Mamin on kesällä ollut helppo tsekata Säteen öttöstenmetsästyspaikka - siellä missä puskat heiluvat eniten, siellä on myös meidän ikioma puskakissamme. Parit kerrat ipanan peijakas myös onnistui minut säikäyttämään, kun syöksyi keskeltä puskaa niskaan. Siitä sai kyllä kuulla kunniansa!

Kun olimme kesällä mummolassa käymässä, alkoi Säde näyttää myös siellä puskalle, kuka määrää. Näin sitä mennään kylkimyyryä päin pöheikköä. No, päätimme kuitenkin säästää mummon pensaat ja Säde tyytyi vaan tekemään tuoksututtavuutta niiden kanssa (näin kiltisti silloin kun mummo oli paikalla siis.......... =)=)).