25 asiaa minusta - Säde

Karvalapset lanseerasi taannoin blogissaan haasteen "25 asiaa minusta". Se on meillä monesti pyörinyt mielessä ja viimeinkin toteutettu, tosin ei niin hienosti kuvien kera kuin Karvalapsilla ja Chili-serkun kotona Tassunjälki-blogissa, mutta toteutettu kuitenkin.

Ensimmäisenä on vuorossa meidän juniori eli Säde.

1. Tekevälle sattuu, rapatessa roiskuu, pienet arvet/kolhut lisäävät uskottavuutta ja mitä näitä vastaavia sitten onkaan. Näin on, nämä kaikki kuvaavat minua hyvin.
2. Olen serkkuni Chilin lailla yhden sortin höselö ja joka paikan toheltaja sekä seikkailija ja tutkimusmatkailija. Mutta silti olen äärimmäisen kiltti ja hyvätahtoinen sekä luonteeltaani joustava ja mukautuva kissa, niin oudolta yhtälöltä kuin se kuulostaakin
3. RAK niin kuin RAKastan RAKsuja, ihan kaikkia, paitsi että Hill'sin raksuja vain syön, koska emonikin niistä tykkää.
4. Eipä sillä, rakastan myös kaikkea muuta ruokaa paitsi näitä ihmeellisiä palautumisruokia, yäks, mitä moskaa. Tosin niitäkin voin syödä, jos emo niitä syö.
5. Palvelijoista löytyy yksi – ja vain yksi – rakkaudenkohde, se on minun mamini. Mä en tulisi toimeen ilman mamia ja sen työpäivätkin ovat ihan liian pitkiä minun sietokyvylleni. Isukki on hädän hetkellä (=mami on poissa) korvike, ihan ok korvike-sellainen, mutta vain korvike.
6. Palvonnan kohde on mamiakin korkeammalla ja tämä on emoni – maailman kaunein emo – matkin häntä ihan kaikessa ja yritän osoittaa kuulemma liikaakin rakkautta. Enkä edes välitä, vaikka emo minua välistä ojentaakin.
7. Inhoan tuulipuvunhousuista (ja tod.näk. myös takista) lähtevää kahinaa, se saa minut suorastaan pörheäksi.
8. Minä en turhia mietiskele, vaan minä toimin, oli sitten kyse öttiäisen/muun enemmän tai vähemmän suuhun pantavan asian syömisestä (ml. elävä ampiainen) tai sitten leikkiin ryhtymisestä.
9. Tykkään hyppiä taulujen kimppuun – siitä alkaa yleensä hepulihetkeni ja silloin, pois alta risut ja männynkävyt.
10. Olen mustasukkainen herkkuruuistani sekä mamistani.
11. Olen sitä mieltä, että porakoneet pitäisi kieltää lailla ja asetuksilla, h….tin kone, sanon minä. Sitä paitsi, onko noiden pakko keksiä niin usein porattavaa meillä – ei voi ymmärtää.
12. Kun minä osoitan mamilleni rakkautta, se on kokonaisvaltaista, siinä unohtuu kaikki muu ja kaikki voima kohdistuu tassujeni kautta mamin oikeaan kainaloon/kylkeen. Jos mamin oikea kainalo/kylki ei ole vapaana/saatavilla, kerron sen isukille näykkäisemällä häntä yleensä jalasta. Reilua, eikö totta?
13. Juu, olen kuulemma hieman liian purualtis…. jos asiat eivät ihan täysin miellytä minua. Mutta kun minun ääneni on niin hentoinen, ettei se riitä kertomaan kaikkea ja minua ei muuten huomattaisi ollenkaan (toim. huom. juu – ei, kuinka voisi olla huomaamatta).
14. Tykkään testata lentokykyjäni hyppäämällä mm. yläkerran kaiteelta suoraan alas tai takan päälle. Toinen kiva lentoreitti on lattia – keittiön pöytä – keittiön yläkaapin päällinen – liesituuletin – toisen puolen yläkaapin päällinen (– pöytä) – lattia.
15. Takkakausi saisi kestää läpi vuoden – samoin kuin auringonpaiste. Eikä saunaakaan tarvitsisi koskaan sammuttaa.
16. Olen nurkkapissaaja. Hiekkalaatikolla teen pisun siis aina nurkkaan, en keskelle tai reunalle, vaan nurkkaan.
17. Mami ei kuulemma tykkää siitä, että mm. viimeksi kollihuutelukaudella pissakin 16 kertaa paikkaan, joka ei ollut hiekkalaatikon nurkka (tämä kausi siis poikkeuksena edelliseen kohtaan). Hei, ei sitä voi tietää, minkä tyynyn alta tai verhon takaa se minulle tarkoitettu kollikomistus ilmestyy.
18. Tykkään puhdistaa varpaanvälit vähintäänkin joka kolmas tunti. Olishan se kamalaa, jos siellä olisi joku roska tai jos ne vaikka haisisivat pahalle.
19. En ole kipuherkkä ja mitäs tuosta, jos joku mun hännänpäälle astuu, tekevälle sattuu jne, niinhän se oli.
20. Olen energinen (toim. huom. liian….) ja minulle riittää pienet unet silloin tällöin. Yöt ovatkin minusta tosi tylsiä, kun palvelijat ja emo haluaisivat nukkua, mutta minulla olisi niin paljon touhuttavaa heidän kanssaan.
21. Ulkoilu on ihan jees – siellä on kaikkia hyviä herkkupaloja ja piilopaikkoja. Mutta siitä en tykkää, että mun pitäis olla yli 2 min samassa kohtaa (häkki/maakoukku), vaan tottahan sitä aluetta pitäisi päästä jatkuvasti muuttamaan. Tässä kohtaa en millään jaksais matkia emoani, joka saattaa tuntitolkulla pötkötellä pihamaalla.
22. Tykkään vetolaatikoista, niihin on aina päästävä kurkistamaan, kunhan ne vaan aukeavat. Tosin ehkä vielä enemmän tykkään vetolaatikoiden taustoista. Tosin se ei ole kivaa, kun laatikko laitetaan kiinni ilman, että minua on huomattu.
23. En ole sylikissa, mutta kainalokissa kuitenkin
24. Lempileluni on punainen karvapallo (ja se ollessa kadoksissa vihreä karvapallo), sitä pesen ja halin niin, että lopulta on jäljellä aina vain märkä mytty. Kestää ihan liian kauan, että se taas palautuu hellittäväksi ja pestäväksi.

25. Siis oikeesti, olihan tää viimeinen kohta? Mun keskittymiskyvyssä olis kuulemma hieman kehitettävää... ai mikä keskittymiskyky – mikä se on?