Ja mitä sitten tapahtuikaan? Myös meillä oli kylässä - ns. viimeisellä visiitillä - varsin herkullisen näköinen öttiäinen. Mami oli onnettoman hidas ja ei ehtinyt ikuistamaan sitä tosi asiaa ja FAKTAA, että MINÄ näin sen ennen Sädettä. Kamera on tietenkin mamin käsissä vasta siinä vaiheessa, kun Säde sitä tutkii.
Öttiäinen oli kaikkinensa varsin vilkasliikkeinen ja hetkessä oli vaihtanut sijaintiaan jo korin toiselle puolelle - Säde salamana perässä.
Mutta sitten - sitten se tapahtui! Öttiäinen pomppas suoraan mun jalkojen juureen ja kas vain - ateria oli siinä kuin tarjottimella.
Ja sit, just joo. Jostakin takavasemmalta tulee tuulispää ja nappaa sen herkun mun nenän edestä.
Ilme kertokoon mielipiteeni asiasta....
Ja sitten se kehtaa vielä maiskutella. Toivottavasti saa edes mahanpuruja siitä mönkijästä. Kovin on yrittänyt vikistä, että todistusaineiston mukaan hän näki sen ennen minua. 
Mami, sen kerran kun sitä kameraa olis tarvittu oikeasti, niin et sitten voinut liikkua yhtään nopeammin???
3 kommenttia:
Voi sinua Viivi :-)... Aina se Säde ehtiikin ennen kuin ajatuksesi ovat valmiit toimintaan.. Onneksi tuolla ilmeellä saa pidettyä nöyrät palvelijat entistä palvelualttiimpina ;-).
Noin käy aina myös meillä!
Minä pyydystän ja Siirin ronti tulee syömään. t-Saaga
On se niin VÄÄRIN!!!!! *angst*
Lähetä kommentti