Mummolan ihana lämpö

No nyt vähän enemmän kuulumisia mummolasta ja tarinaa siitä, mitä tällä kertaa teimmekään. Nythän keli oli huomattavasti kylmempi kuin viimeksi, mutta eipä hätää! Meidän pappa se osaa lämmittää uunia juuri niin paljon kuin me kisut toivomme. Noi kaksilahkeiset tuskailivat, että sisällä oli liian kuuma, mutta ne nyt eivät koskaan ole tyytyväisiä. Me niin nautittiin papan lämmitystaidoista. Ja se lämmön lähdehän oli iso leivinuuni, joka tarjoaa niin paljon ihania paikkoja.

Ensin kuvat uunin päältä - lämpö on ihanan tasaisen ja se riittää pitkäksi aikaa!Ja sitten kuva uunin alta - tämä on sellainen pikalämmitys paikka silloin, kun tuli palaa. Kauaa siellä ei kärsi olla a) kuumuuden vuoksi ja b) epämukavan alustan vuoksi, mutta pikalämmöt sieltä kannattaa hakea.Lisäksi tietty uuninkylki on mitä mainion kiehnäys- ja turkinlämmityspaikka.

Ja mitä muuta kuin lämpöä? No tietty tipusten tarkkailua. Mummolan ikkunoista on loistonäkymät metsän läpi pellolle ja metsä kuhisee kaikenlaista siivekästä ja hännäkästä. Välillä tsuumailimme metsän näkymiä pöydältä......ja välillä uunilta käsin. Jälkimmäinen erityisesti on oiva osoitus lämmön ja aktiviteetin yhdistämisestä.Ja tietenkin myös papan tuoli, eihän sitä sovi unohtaa. Pappa mahtui oikein hyvin meidän kanssa tähän, muita me ei kelpuutettu. Tosin mä en aina ymmärrä, miksi sen viltin pitää aina olla niin siististi tuolin päällä, mä tykkään paljon enemmän tästä versiosta, kun se on mytyssä. Oli vaan kamala homma kuopsutella se kasaan...Sokerina pohjalla vai pitäisikö sanoa pelitantereella pääsimme vuorotellen erotuomaroimaan korttipelin kiemuroita.Jostain syystä pelaajat eivät vaan tykänneet siitä, kun aloimme tehdä liian läheistä tuttavuutta korttien kanssa ja jopa taisimme ohi mennen niitä vähän siirrelläkin...

Mutta kuten huomaatte, mummolassa on aina niin paljon ihanaa tekemistä, että sinne pitäisi päästä useammin!