maanantai 11. lokakuuta 2010
Osa 2: käärme
Niin, lasivitriinin päällä tapahtuneet seikkailut saivat hyvin pikaisen lopun. Jopa niin pikaisen, että kamera katosi silmänräpäyksessä mamin kädestä ja isukin kädessä olleet lautaset myös. Nimittäin, Inka oli hyvää matkaa sukeltamassa suoraan vitriinin päällä olleeseen lasipurkkiin ja lasipurkki siinä samassa alkoi kaatua ja tietenkin vieriä reunaa kohden. Vain isukin supernopea reagointi pelasti Inkan lasipurkkineen putoamasta suoraan kivilattialle. Jokunen sydämenlyönti jäi itse kultakin välistä ja sen jälkeen niitä sydämenlyöntejä sitten tuli ihan aikamoista vauhtia. No, kipot ja kupit pois kaapin päältä, sillähän siitä selviää. Sen verran noita kuitenkin jäi kiinnostamaan, miten Inka olisi purkista päässyt pois, että laittoivat purkin maton päälle. Ja tässä tulos. Eli näiden kuvien perusteella voisi väittää, että eihän se olis sieltä pois päässyt kuin peruuttamalla. Mutta tämän viimeisen kuvan perusteella voisi väittää, että niitä geenejä on hypännyt Inkaan joltakin kohtuullisen selkärangattomalta, esim. käärmeeltä. Sitä pakkivaihdetta ei tarvittu ollenkaan, siellä se ipana kääntyi purkissa ja tuli nenä edellä ulos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Uskomatonta! Tokihan kissat on sutjakoita ja abyt siroja, mutta aika yllättävä taidonnäyte :) Kohta saa hillopurkkien kanssa olla varovainen ;)
Ensin nauratti, ja sit hengästytti. On se ipana!! Kärmes!
Todella uskomatonta! Varsinainen Houdini :)
Kyllä nuo kisut ovat notkeita ja tunkevat itsensä joka paikkaan, vaaraa näkemättä. Pitkään yritin tajuta, mikä eläin on kyseessä, ennen kuin luin juttusi. Ei sitä koskaan tiedä, mitä päähänpistoja ne saa.Ja osaavia ne on, kisutkin vaikka moni epäilee...meilläkin aukoo muovilla peitetyn oviaukon vetoketjun, että pääsee tutkimaan remonttialuetta. Aina pitää vahtia, ettei joku sinne pujahda, viakka mitä esteitä laittaisi.
No hui noiden pentujen kanssa!! :D
Lähetä kommentti