Osa 3: paluu lintu/kenguru-maailmaan

Ja sitten taas selkärankaisten maailmaan takaisin. Meillä on alakerta toiseen kerrokseen asti auki ja yläkerran kaiteelta on neljän metrin pudotus alas. Palvelijat eivät ole uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että Inka tulee kaiteelta alas väärälle puolelle. Riskin toteutumisen todennäköisyys on kuitenkin aika iso, kun ottaa huomioon, ettei tenava juurikaan mitään osaa pelätä tai epäröidä (ennen kuin on liian myöhäistä). Näin siis portaikon eteen on ilmestynyt taas viikkoja sitten sellainen levy, jonka yli me aikuiset kyllä ollaan päästy, mutta ei ipana. Ja jatkon sitten arvaattekin. Hyppy vaan ja niin oli Inka levyn reunalla keikkumassa. Se siitä aamiaisrauhasta ja ei kun isukki sahaus ja ruuvaushommiin. Kuvassa näkyvä valkoinen osio on vanhaa levyä, joka siis ei Inkaa enää pidätellyt. Inka tietenkin ihan epäuskoisena tuijotti vieressä, että kaikki kiva viedään pois, ensin lasipurkit ja nyt yläkerta. Mutta eihän tyttöä näin vähällä lannisteta, vähän mittailua ja tarvittavan vauhdin laskentaa. Ja peeveli sentään, kyllä ne korotti sitä liikaa (mutta vain vähäksi aikaa). Mä vielä kostan tän.... mä meen syömään lisää ja kohtas näette, kun menen tonkin yli, senkin pikkukissan kiusaajat, jupisi Inka mennessään... Mitä mieltä siis olettekaan - onko Inka ihan normaali kissanpentu?