Tassun jälkiä sydämessä

Naukulan Mamma kommentoi edelliseen postaukseen niin osuvasti "Tästä huushollista ei tunnu vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttuvan :)!" Tämä on todellakin tilanne ollut viimeisten kuukausien aikana, vaan ei ole enää… Nyt on huusholli kuin huopatossutehtaalla.

Meillä oli nimittäin perjantaina suuren muutoksen ja ennen kaikkea luopumisen tuskan päivä. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyimme siihen, että me "kaksi vanhaa varista" – Säde ja minä – jäämme asuttamaan tätä kotia ja meidän Inkamme lähtee valloittamaan omaa maailmaansa ja uusia sydämiä. Inka siis muutti omaan kotiin. Suuntana Turku, kuten niin monella muullakin meidän suvusta. Näin ollen, Pilvi, Columbo ja Miss Marple – Turun jengi sai uuden vahvistuksen. Emme oikein sanoin voi kuvata sitä ikävää ja surua, mitä tällä hetkellä koemme. Erityisesti mami ja ennen kaikkea Säde ovat murheen murtamia ja odottavat vain, koska Inka syöksyy salamana nurkan takaa lelu suussa vaihtaen suuntaa yhtä nopeasti kuin oli nurkan takaa ilmestynytkin. Säteellä on nyt suuri huoli mamista ja isukista ja heidän perässään kulkeekin nyt Säde-niminen varjo varmistamassa, että eiväthän vaan hekin katoa.

Oheinen Sini Lindroosin runo kuvastaa hyvin tuntojamme (punaisilta osin omavaltaisesti muokattu meille sopivaksi koira-aiheisesta runosta).

Tassun jälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
Joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit kissani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän muistoihini,
merkkasit myös ajatukseni.
Kipitit läpi sydämeni, pehmein tassuin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni.

Rakas Inka, jätit todellakin suuret muistot sydämiimme, ajatuksiimme ja koko elämäämme.
Tästä linkistä löytyy paljon viimeisen viikon ajalta otettuja kuvia. Näitä me nyt katselemme yhä uudestaan ja uudestaan ja välillä itkien ikävästä ja välillä nauraen vedet silmissä muistellessamme kaikkia mahdollisia Inkan tempauksia. Kuvakansiossa on paljon erittäin kauniita ja edustavia poseerauskuvia Inkastamme, mutta meidän mielestämme Inkaa kuvaa kuitenkin parhaiten kuvat, joissa hän on oma itsensä eli "aina pilke silmäkulmassa" oleva superiloinen, syötävän suloinen ja veikeä veijari. Toki tälläkin kertaa luopumista helpottaa ajan kanssa se, että uusi koti tuntuu olevan juuri se oikea Inkalle. Saara – jäämme odottamaan kuulumisia siitä, kuinka Inka löytää paikkansa sinun sydämestäsi ja kodistasi. Ensimmäiset palautteet uudesta kodista jo kertovat sen, että Inkalla on hyvä olla. Tyttö on ollut tosi reipas ja on jo osoittanut tutut tapansa - sängyn jalkopää on paras paikka nukkua ja suihku on niin ihana. Nämä viestit tuovat nyt iloa ajatuksiimme. Vaikka kahdella edelliselläkin kerralla pentusten muutettua omiin koteihin on seuraava lausahdus saanut silmäkulmat kostumaan, niin nyt se raapaisee todellakin syvältä sydämestä - haikean huokaisun ja erokyynelten siivittämänä - hei-hei rakas Inka! Paljon onnea matkaan! Ja aivan kuten Violalla ja Miss Marplella on oma pieni suojelusenkeli matkassa, niin myös on Inkalla oma pieni enkeliveli matkaa suojaamassa uudessa kodissa ja oman elämän varrella. Blogimme päivitystahti tulee tämän myötä myös harvenemaan. Toivumme nyt varmastikin tovin suuresta ikävästämme ja totuttelemme elämään taas ilman meidän ilopilleriä ja touhutyttöämme. Mutta emme katoa kokonaan linjoilta, sillä onhan tässä taas paljon jännitettävää syksyn mittaan, kun kuulemma mukaan minusta on taas hyvää vauhtia tulossa uuden pesueen mummo! Mutta näistä sitten myöhemmin. Nyt keskitymme lohduttamaan Sädettä.