torstai 2. joulukuuta 2010

Inka-vintiö

Noniin, matka jatkui karhunpojan luota Inkaa moikkamaan. Mamia oli kovasti jännittänyt, mahtaako Inka muistaa vielä häntä. Vastaanotto oli ainakin ollut vähintäänkin ikimuistoinen.. Mami on vähän sitä mieltä, mahtoiko Inkalla jäädä pentuajalta jotain hampaankoloon, kun oli hieman (?) rajuhkosti käynyt mamia tervehtimässä. Ritva-tätiä tenava oli nuollut, mutta mami sai kokea kynnet ja hampaat. Vai oliko kyse vain siitä, että Inka totesi, että hei, tuo on helppo nakki puruleluna vai oliko se ikävän purkautumista? No oli mitä oli, niin Inkalla on asiat enemmän kuin hyvin ja sitä paitsi saipa mami vähäksi aikaa muiston Inkasta. Hänestä on kasvanut niin upeaturkkinen ja kaunis nuori neiti, että ihan oli mamin sydän pakahtunut ylpeydestä. Saappaatkin häneltä löytyy, mitä noissa näyttelyissä niin usein peräänkuulutetaan. Kaikesta huomasi myös sen, että Inkan ja Saara-palvelijan välille oli jo muodostunut hyvin kiinteä ja lämmin suhde. Ja jostain syytä emme ole yllättyneitä siitä, että Inka oli laittanut omassa ihmismummolassaan jo pari kastraattikollia ojennukseen... mistähän lie perinyt... öhöm.

Tässä vielä valittuja kuvia kyläreissulta. Silmät tarkkana ja tiukasti keskittyen hän seuraa, koska mamin varvas liikahtaa... ja sitten hän takakautta pääsee sitä maistamaan... Ja näin nätisti neiti poseeraa oman palvelijansa sylissä (niin ja btw, hiukset ovat aika kivat lelut...) Ihan kuin meillä olis ennenkin nähty kuvia, joissa katti pötköttää kassin päällä (tai sisällä vaanimassa hyväuskoista ohikulkijaa...) Jostain kumman syystä kuulemma matot ja liinat muuttavat aika usein paikkaa tai ainakin asentoa. Onpa tosi erikoinen juttu, ei meillä vaan koskaan... Mutta kyllähän Säteen tenavassa asuu myös se pieni poseeraaja, eihän muuten olis kyse Säteen jälkikasvusta! Ja tietenkin siellä asuu myös se pienisuuri peto, joka raatelee uuden lelunsa jättäen jälkeensä vain ympäriinsä lentänyttä nukkaa (mami on vieläkin pahoillaan, että osti niin sotkuisan lelun..).
Ja tietty siellä asuu myös se pieni kujeilija ja ilveilijä. Kaikki nämä edellä mainitut osoittavat sen, että kyllä Inka on vaan ihana ja niin mahtava pakkaus, jolla on niin kivaa ja hyvä olla uudessa omassa kodissaan!

Lisää Inkan kuvia löytyy puolestaan täältä.

Ja hieman myöhemmin hajamielinen sihteeri lisää, että Inka muuten tottelee nykyään paremmin nimeä Kuje - voisiko nimi enempää kantajaansa kuvatakaan???

2 kommenttia:

Naukulan Mamma kirjoitti...

On kyllä niin kauniita kissoja tässä blogissa ja lisäksi loistavia kuvia!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Ihania kuvia nuoresta kissaneidosta! :)