Elementti vesi

Jos merellisessä ympäristössä ollaan, niin tokihan yksi postaus pitää pyhittää sille vedelle! Johan meiltä muuten uskottavuus lähtisi, kun kuitenkin mainostimme sitä mereneläviin tutustumista.

Mamin mielestä meidän vauhti kohti merta oli jopa sitä luokkaa, että olis luullut meitä kalastajakissoiksi. Ei mitään kunnioitusta kuulemma. Ihan ei nyt ymmärretty, miksi sitä olis näin rannalta käsin pitänyt niin kunnioittaa, ettei olis voinut ihan vedenrajaan mennä? Hassu mami, mutta sitähän se on, aina epäilee meidän rohkeutta. Eihän Säde voinut vastustaa kiusausta, vaan pakko oli mennä maistamaan vettä (kuten myös minä, jos nyt ihan rehellisiä ollaan...) Sanottaisko, että varsin veikeä sivumaku tässä vedessä... jotenkin näin taisi Säde todeta meriveden mausta. Huomatkaa varsin kalliokiven muotoinen laskeutumisasentoni. Tänne kielekkeelle on pakko päästä tutustumaan tarkemmin tuohon vesielämään. Majakka ja perävaunu, niinhän se menee, sinnehän se Säpsykkäkin ilmeistyi. Meillä meinas kyllä mennä silmät ihan sekaisin, kun pikkufisuja pongailimme ja yritimme nähdä niitä auringonheijastusten välistä. Rankkaa - eikö totta? Siis tuonne mä en ehkä kuitenkaan halua ja tuota vettä en nyt kuitenkaan maista... eihän ole pakko, eihän? Seuraavat kaksi postausta sitten keskittyvät meidän poseerauskuviin, niitäkin sieltä mukaan tuli!

Loikoilee, haaveilee ja katsoo lähes kameraan

Taisimme luvata myös todisteita siitä, kuinka juhannuksena lämmittelimme rantakallioilla ja tässähän niitä. Olen aina pitänyt siitä, että pyöriskelen esim. asfaltilla, katukivetyksellä tai ihan vaan sora-/savimontussa. Mutta kyllä siihen listaan hyvin voi lisätä myös rantakalliolla kieriskelyn. Alusta oli sekä sopivan kova irtokarvojen hinkkaamiseen että sopivan tasainen, jottei se sitten sattunut. Lisäksi se oli täydellisen lämmin! Ja puhdas! Ensin näyte yläkalliolta ja sitten rantakalliolta. Ja mitähän tässä mahdoinkaan tehdä, yritinkö kielellä hivuttaa valjaat pois päältä vai leikkiä sammakkoa ja napata lennosta perhosen? Ehkä kuitenkin näytin kieltä sille kotkalle, joka turhaan sai edes hetken haaveilla makoisasta rotupaistista. Meidän mamin HAUKANkatse pongasi sen heti ja me olimme turvassa. Tämä oli itse asiassa varsin harvinainen asento tämän viikonlopun ulkoiluille. Ei sitä näin matalana ja paikallaan malttanut kyllä paljoa olla. Itse asiassa, tämä taisikin olla vain siirtymäasento kalliolla lämmittelystä kohti uusia kohteita. Toki hetkelliseen haaveiluun nämä kurkistelupaikat olivat myös mitä loistavimpia. Tässä kohtaa taisi ajatukset karata jonnekin ison öttiäisen ja pikku tipusen välimaastoon. Vai oliko se kuitenkin fisu? Ja mamin mieleksi, katsoin mä kameraankin, ainakin melkein. Pidän itse tästä kuvasta sen vuoksi, että siinä minun villeys ja luonnon kauneus jotenkin sopivasti yhdistyvät ;-).

Juhannuksen perusolettamat

Juhannukseen kuuluu tiettyjä perusolettamuksia, ainakin tästä eteenpäin, sen verran kivaa meillä oli juhannuksena mamin ja isukin ystävien mökillä saaristomerellä. Tässä listattuna niistä tiettyjä ilman mitään sen kummempaa järjestystä.

Suomen lippu ja suomalainen luontomaisema :Laituri olla pitää, jos kerta rannassa ollaan. Ja vene. Ja laiturin alla linnunpesä. Ja epäreilu mami, joka ei laskenut meitä tutkimaan pesää tuon lähempää. Rantakallio, jonka aurinko on lämmittänyt ihanan lämpöisäksi siitäkin näkökulmasta, että siihen pysähtyi yksi jos toinen öttiäinen uhmaamaan kohtaloansa. Meri, pieni laineenliplatus, lempeä kesätuuli, tipusia ja muuta mukavaa tutkittavaa: Kyllä siinä Sädekin malttaa hetkeksi pysähtyä ja ihastella juhannusta parhaimmillaan (vai hämääntyikö kuitenkin lipun lepattavasta äänestä...?) Suomifilmimaisema. Tästä erityisesti mami oli vaikuttunut... Nooh, kukapa ei olisi. Niis siis se vene, tuolla me siis huristelimme puolisen tuntia suuntaansa. Olihan se vähän jännittävää, mutta eiköhän meistä ihan meri-/vesikelpoisia kissoja tulisi, jos tällaisesta herkusta pääsisi useamminkin nauttimaan. Sitä paitsi, autossa tulee paljon helpommin huono olo. Vikaksi, tätä ei nyt ihan perusolettamana tarviis pitää... merikotka. Tän takia mami vahti meidän ulkoilua silmä kovana ja ilman tuota olis kuulemma saatu olla vieläkin enemmän ulkona ja jopa edes vähän omissa oloissamme (tosin valjaissa edelleenkin). Kiitti vaan sulle kotka. Ja koska olosuhteet olivat vähintäänkin ihanteelliset, niin näitä juhannusviikonlopun postauksia nyt sitten tulee useita... ja tuutin täydeltä meidän kuvia. Tässä nämä perusolettamat näin alkuun kuitenkin.

Ikkunaprinsessajuhannusko?

No ei TOD.! Kuten nykyään ruukataan sanoa... Nämä pari maistiaiskuvaa kyllä antavat sen kuvan, että aikamoista ikkunaprinsessailua taisi juhannus olla. Niin ja ei kai tämäkään hirveästi lievennä tunnelmaa prinsessakohtelusta... Meillä oli huisin hieno juhannus, johon sisältyi kamalasti kaikkea jännittävää kuten elämämme ensimmäiset merimatkat veneellä (isoja laivoja ei lasketa) ja kotka... Niin ja sitten siihen sisältyi mahtavia aurinkokylpyjä rantakalliolla, saaristolaisheinän maistelua, ihan uusia öttiäisiä ja tutustuminen mereneläviin, pinnalta käsin onneksi. Mutta nyt vielä vähän makustelemme kokemaamme ja palaamme juhannustunnelmiin myöhemmin tällä viikolla. Nyt tarvii myös vähän nukkua, sen verran jäi kyllä univelkaa, kun ei siellä malttanut nukkua riittävästi!

Jatketaan koriteemalla

Korit on kivoja, ainakin meidän mielestä. Eikä vain nuo kodinhoitohuoneen korit, vaan lehtikorit, takan edustan lämmittelykorit, koristekorit jne. Viime talvena noi vähän laittoi meidän kaikkien yhteistä makuuhuonetta uusiksi ja silloin vanhat yöpöydät saivat lähteä ja ne muuttuivat hyllyversioiksi. Meidän mami taitaa olla vähän korihöperö, sillä korithan siihenkin ilmestyi. Hieman aluksi ihmettelimme, että kannelliset korit, kiitti vaan sulle. Mutta eipä hätää, kyllä niitäkin voi hyödyntää, kun on riittävän sirorakenteinen. Säde ei tähän pystykään!!! Näiden hieman unisten ja utuisten kuvien myötä toivotamme kaikille oikein hyvää ja kesäistä juhannusta. Vaikka sääennusteet lupailevat kaikkea muuta kuin kesäistä ilmaa, niin otetaan silti rauhallisesti ja rennosti juhlapyhät!

Kori pepun koon mukaan

Olemme joskus ennenkin kertoneet, kuinka me autamme mamia silityspuuhissa. Erityisesti minä olen hyvinkin tiukka laadunvalvoja ja huonosti silitetty vaate (= ei riittävän lämmin) saa kokea yleensä tassun voiman ja löytää itsensä joko mytystä tai sitten lattialta. Siitä mami tietää sitten silittää sen uudestaan ja paremmin.

No, tässä iltana eräänä päätimme asettua taas tarkkailupuuhiin ja niinhän se on, että pienelle pepulle pieni kori ja iso(mma)lle pepulle iso kori!

Näytelmiä taas

Ja todella helteisessä ilmapiirissä. Aamupäivä vielä meni, mutta sitten alkoi olla sellainen olotila, että juuri ja juuri jaksoi silmää raottaa... Niin siis, mut raahattiin taas näyttelyyn ja minultahan ei tietenkään mitään kysytty. Tällä kertaa suunnattiin Hyvinkäälle ja tuomarina meillä oli ihan uusia tuttavuuksia. Kuvia ei valitettavasti ole, vaikka tällä kertaa olisi todellakin ollut syytä pitää kamera mukana...

Aloitetaan kuitenkin minusta. Sain sertini ja tp-valinnassa olin toinen. Tämä on aika normaalia kauraa, mutta se mikä oli jokseenkin pöyristyttävää, niin tuomaritäti kirjoitti arvosteluseteliin, että olen ihastuttava VANHA lady!!!! Voitteko kuvitella! Minäkö vanha???????????????????????? Minähän olen parhaassa iässä. Sen verran siitä närkästyin, että pudotin x-määrän karvoja siihen tuomarille ihmeteltävästi ja aika näppärästi mami sai tästä nuhteet, kun ei ollut kunnolla harjannut minua. Jo alkoi harja heilumaan sen jälkeen. Mä olen vieläkin jokseenkin herne nenässä tästä kommentista. Muuten hän kyllä minua kehui todella paljon ja hyvää hän kai tuollakin tarkoitti, mutta että vanha...

No, se siitä. Kivaa näyttelypäivässä oli se, että siellä oli mukana niin Saaga kuin Saagan kaksi vauvaa, Siirin tyttö ja Lootus poikansa kanssa eli paljon tuttuja. Sokerina pohjalla sitten se tärkein, minun lapsenlapseni Saagan tytär Linnea otti ja pesi kaikki muut kategorian pikkupennut eli oli koko näyttelyn paras! Ihan mielettömän hieno suoritus pieneltä ihastuttavalta prinsessalta elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Linnean iskä oli sanonut, että takaisin ei ole tulemista ilman pokaalia ja tyttöhän otti käskystä onkeensa ja pokaalin vei mennessään. Hurjan paljon onnea vielä Linnealle, palvelijoille ja tukijoukoille, aivan mahtava päivän päätös!

Kesäkissa!

Kun tuossa viimeisessä päivityksessä Säpsy jäi niin vähälle, niin nyt sitten Säpsyä oikein tuutin täydeltä. Kamerana valitettavasti oli mukana vain kännykkä, joten ei ihan ole priimaa laadultaan, mutta fiilis se on, joka ratkaisee.

Otsikon mukaisesti - kesäkissa viimeistä karvaa myöten! Minä tykkään enemmän loikoilla vähän varjoisimmissa paikoissa, mutta Säde on toista maata ja ei kun suoraan aurinkoon ja aah, antaa paistaa vaan tuutin täydeltä. Aina toki pitää olla myös valppaana, kun meillä on niitä röyhkeitä västejä, jotka tekee sellaisia inhoja yllärihyökkäyksiä. Eipä sillä, Säteen yllärihyökkäykset takaisin ja siis suoraan maasta ylöspäin loikaten ovat aiheuttaneet varmasti eräänkin ylimääräisen sydämenlyönnin myös västeille. Kauhun tasapaino vallitsee vielä ja siksipä Säpsy onkin monesti varsin terhakkaassa päivystysasennossa. Mutta toki pitää myös keskittyä tutkimaan, mitä maanrajassa ja ruohonjuurilla tapahtuu. Sekä ehkä vähän maistella myös ruohotarjontaa. Säde on muuten pari kertaa osoittanut varsin taidokkaita oksusuorituksia. Meinaan sillä sitä, että neitokainen on vetänyt heinää ulkona, mennyt sisälle syömään esim. possua ja hetki ruokailun jälkeen oksun myötä tuli vain heinä pois! Tarkka tyttö, vain ylimääräiset pois, jottei vaan herkut mene hukkaan! Tehkääs perässä, ja tämä ei ole ollut edes ainutkertainen tapahtuma!

Ja matka jatkui loikoilun jälkeen kohti uusia seikkailuja. No johan on viidakko, toteaa tyttö mamin kasvihuoneesta. Tosin katosta pongattiin heti kivan näköisiä öttiäisiä ja mitäs siitä seurasi, no pakkoperuutus ja ei-sana. Se siitä ilosta sitten.... se olis varmasti maistunut makealle, kun on saanut tomaattien yms. kukista kaikkea herkkua massuunsa.. Voiko kesäkissatyttö muuta toivoa, kuin tällaisia upeita kesäilmoja, paljon öttiäisi ja ah, niin herkullista heinää?? No, ehkä vähän hellyyttä ja kunnon ruokaa myös.

Ihanan kesäistä ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Muistakaa juoda paljon vettä, ettei tule heikotus.

Kiitos lomasta!

Kotona ollaan taas! Ensi alkuun isoooooooosti kiitos Raijalle meidän lomahoidosta! Noi huiteli taas pitkin maailmaa, mutta onneksi ne kuitenkin meille aina loistohoidon järjestävät. Olimme siis samassa paikassa kuin vuosi sitten, kun saimme varsinaista lämpöhoitoa auringon ja lämmön muodosta. Eikä huonosti mennyt nytkään, vaikka toki pientä vetoa oli lattianrajassa havaittavissa, kun välillä piti mennä peiton päälle lämmittelemään. No, ei suinkaan. Hellettä pukkasi ja parveke oli yhtä ihana kuin vuosi sittenkin. Jos osaan kotona kerjätä huomiota ja palvelua, niin kyllä se hoituu kylässäkin. Näin kävi, kun mun mielestä hoitotäti oli surffaillut liikaa netissä ja ei ollut keskittynyt meidän viihdyttämiseen. Surffaapa nyt, nih! Ja vaikka kuvien mukaan näyttäisi, että minähän siellä vain olen ollut, niin kyllä, kyllä se Säpsykkäkin oli. Ei vaan aina ehtinyt jäädä kuviin asti, kun kuvaaja on ollut niin kovin hidas :-). Niin, mitä muuta kaikkea kivaa teimmekään, no sitä emme tietty tänne kerro, koska sitten mamikin saa tietää, että ollaan oikeasti lomailtu ja herkuteltu, niin noikin ovat kuitenkin tehneet.

Kiitos vielä kerran Raija - ethän saanut meistä vielä tarpeeksesi, vaikka ehkä vähän sisustusta muutimmekin?

Eihän meidän Säde

Palaamme vielä pääsiäiseen, kun mami aina niin hehkuttaa Säteen kiltteyttä.... Mummo oli laittanut pääsiäisen kunniaksi kaikenlaisia pupusia ja tipusia koristeeksi. Noi vakuuttelivat kovasti, että ei ne meitä kiinnosta… Ei ainakaan meidän Sädettä.

Hmm – ihan tyhmän näköinen, en mä tuosta tykkäis kuitenkaan. Mutta jos ihan vähän vaan tutustuisi lähemmin… Hmm, tämähän saattaisi jopa lentää hyvin, jos tassulla vähän heilauttaisi… Ja niin katosi tipuset ja pupuset parempaan talteen kera pienimuotoisten mummon nuhteiden. Mutta haloo, kuka nyt tuollaisia voisikaan vastustaa??? Mä keräsin kuitenkin pisteet kotiin, kun en ollut vielä ehtinyt niitä tutkia tarkemmin. Näin ollen jäi sellainen käsitys, että Viivi on kiltti ja antaa mummon koristeiden olla rauhassa, mutta Säde ei anna ja ansaitsee nuhteet. Voitto kotiin siis, aina ei kannata hötkyillä.

Näiden pääsiäiskuvien myötä oikein mukavaa helaviikonloppua kaikille! Meidän kamoja on pakattu siihen malliin, että ns. pitkäksi viikonlopuksi on tiedossa jotain erikoisohjelmaa. Ja päätellen siitä, miten myös noiden laukkuja on pakattu, voimme me Säteen kanssa oikeasti saada lomaa myös meidän palvelijoista. Mutta missä - sitä meille ei tietenkään ole vielä kerrottu!