Kissakuvahaaste "Keskipiste"

Hei, nyt on pakko poiketa luvatusta ja antaa ensimakua jo tulevasta eli Säteen poseerauskuvista. Kissakuvahaasteen tämän viikon teemana on "Keskipiste" ja meiltä sellainen kyllä löytyy ja se on Säde! Tämä neitokainen on pienestä pennusta lähtien ollut niin meidän linssilude kuin varsinainen keskipistekin - mitään ei voi tehdä ilman, että Säde touhuaa ja valvoo vieressä (vai oliko niin, että sotkee ja puuttuu asiaan..). Ja kassit, niitä Säde rakastaa ja niistä on hyvä tutkia, mitä ympärillä tapahtuu ja sopivasti iu-äänellä korostaa, jos joku ei häntä sieltä mukamas huomaa. Kameraa ei meidän kotona voi esille ottaa Säteeltä salaa!

Poseerausta - osa 1 ja mallia emo

Vastoin kaikkia periaatteitamme suostuimme pitkällisen maanittelun jälkeen ns. poseerauskuviin, kunhan saimme ensin itse valita poseerauspaikat ja -asennot. Minä valitsin saunan ja Säde olohuoneen. Lisäksi minä suostuin esittelemään itseäni vähän eri kuvakulmista, Säde keskittyi kasvojensa esittelyyn. No, noi tyytyivät näihin ihan mukisematta (rehellisesti sanoen, eipä niillä vaihtoehtoja tainnut olla...). Nyt siis kaksi peräkkäistä päivitystä ilman sen kummempia höpinöitä keskittyen siis puhtaasti meihin. Ensin poseerausta - osa yksi ja malli emo - ihastelkaa siis kauneuttani! Seuraavalla kerralla poseerausta - osa 2 - kuinka tytär on ottanut mallia minun kauneudestani.

Perheen päiväunet

Mitäs tässä tapahtuu? No tietenkin alkaa perheen yhteiset päivänokoset ja Säde on matkalla omalle paikalleen. Olemme meidän sohvalla, isukki on ensin selkänojaa vasten, mami on isukin kainalossa ja minä olen mamin jalkojen välissä peiton alla. Ja Säde siis on juuri tulossa peiton alle minun kainalooni. Voitte uskoa, että meillä kaikilla oli hyvin lämmin, sillä ei tuo peittokaan ihan kylmä ollut… Sen verran kuuma siellä tulikin, että Säde luovutti ekana ja pisti pään ulos ikään kuin jäähylle. Päivänokosten jälkeen sitten oli taas iltapäiväpesun aika. Ei sitä kissa voisi juurikaan enempää toivoa kuin sen, että saa pötkötellä maailman parhaan isukin massun päällä, isukki rapsuttaa juuri oikealla tavalla massusta ja Säde pesee juuri oikealla teholla päälakea. En valita, en tippaakaan! Pahoittelut taas näistä kuvien huonosta laadusta, mutta oikea kamera ei ollut lähelläkään käden ulottuvilla ja jotta mami sai kännykkäkameran käyttöönsä, esitti hän jo hurjaa akrobaattisuutta vetäessään rahin ja sen päällä olleen kännykän lähemmäksi ilman, että me jouduimme tinkimään asennostamme peiton alla.

Näyttelykuvia

Lupasin lisää niitä näyttelykuvia. Vaikka me "pääsimmekin" monen näyttelykuvaajan tähtäimeen, niin toistaiseksi mami on löytänyt vain sen edellisessä jutussa olleen Säteen kuvan niiden kuvaajien nettisivuilta. Mutta mami aikoo jatkaa etsintää.

Viittasin myös siihen, että näyttelypäivä meni itse asiassa aika rennosti. Tässä todisteet siitä. Aloitetaan vaikka Säteestä: Säde on nyt viime kerroilla hokannut, että tyynystä on muuksikin kuin vain tyynyksi - sehän toimii oikein näppärästi myös peittona ja umpipesänä. Voitte arvata, että moni ohikulkija kiinnitti tähän liikkuvaan tyynyyn huomioita.

Seuraavaksi on vuorossa Siirin ja Saagan rentous-näyte. Sitä häiritsi vain valokuvaaja-mami, joka ikävästi salamallaan aiheutti noi tosi tyhmän näköiset silmät. Ihan syystäkin kaunotarkaksikon katse on noin syyttävä. Niin, ja pitäähän suurimmasta menestyjästä Saagasta vielä ihan oma kuvakin laittaa näytille: Lopuksi sitten minä, en minäkään turhia stressannut siitä päivästä, vaan vetäisin oikein kunnon vähintäänkin seitsemän tunnin päikkärit!

Paluu arkeen

Joo, juhlat on juhlittu ja paluu arkeen tapahtui HYVIN nopeasti! Meidät nimittäin roudattiin heti seuraavana aamuna Lahteen ja näyttelyyn. Mami on kyllä oppinut hyvin ovelaksi tässä touhussa ja pääsee yllättämään meidät lähes puun takaa. Eli ei muuta kuin katit boxiin ja boxit Ritva-tädin autoon ja menoksi. Se siinä oli kuitenkin kivaa, että myös Siiri ja Saaga olivat Lahdessa! Kyllä niistäkin on tullut jo isoja naisia ja niin kauniita!

Tässä lyhyesti näyttelypäivän saldosta, sillä tolla sihteerillä on kuulemma muutakin tekemistä (en kyllä ymmärrä, mitä...). No, me olimme Säteen kanssa taasen Jarmo Räihän arvosteltavana ja melkeinpä olis voitu edelliset arvostelusetelit ottaa käyttöön.. Mä sain sertin ja kovasti kehuja, paitsi että olen vähän pieni - olipa yllättävää. Säde puolestaan muuten on hyvinkin hänen makuunsa, mutta pään profiili on liian suora - olipas yllättävä tämäkin! Erityisesti Räihä tykkää Säteen ilmeestä ja eipä taida olla siinä ainoa lajiaan. Kolmantena riistana Jarmolla oli Säteen siskopuoli Amhara's Kabira ja voi kun tämä olikin suloinen! Värin parhaassa Säde vei voiton - ihan niin kuin viimeksikin Jarmon arvostellessa. Tuomarin parhaan valintaan kutsuttiin Säde, mutta korat vei voiton - olipas yllättävää tämäkin ja tämä kommentti juontaa juurensa siitä, että tämän samaisen koratin kanssa alamme todella olla naamatuttuja, koska eräänkin kerran olemme tavanneet tuomarin parhaan valinnassa. Mutta hieno päivä kuitenkin ja Säteen käytöskin on selvästi rauhoittunut näyttelyissä. Mami muuten kertoi, että tämä oli toistaiseksi mun viimeinen kotimaan näyttely ja seuraavan kerran pitää sitten mennä ihan ulkomaille asti! Sitten kuulemma olis tavoitteena saada seuraava arvonimi kasaan. Laitamme näyttelykuvia toiseen viestiin enemmän jahka saamme kuvat haalittua eri lähteistä kasaan, mutta tässä on esimakua Säteestä Heikki Siltalan ikuistamana. Sitten vielä vähän Siirin ja Saagan arvosteluista. Siiri sai myös kehuja, tosin tuomari oli hieman ilkikurisesti sanonut, että Siiri muistuttaa hänen makuunsa hieman liikaa itärajan takaisia kissoja. Hmm... mitä sillä sitten tarkoittikin. Mutta joka tapauksessa Siiri sai ekan avoimen luokan sertinsä. Saaga sai sitten sertin lisäksi kehuja enemmän kuin laki sallii (huolestun vaan sen vuoksi, ettei nouse menestys ja kehut päähän...) ja tuomarin parhaan valinnassa tyttönen vei taasen voiton!!! Vitsi, me oltiin kyllä ylpeitä Saagasta niin Saagan kauneuden kuin hänen upean käytöksensä vuoksi. Paneelissa oli tosi kova taso ja karvaton kattimus vie voiton. Saagan tuomari kävi vielä näyttelyn päätyttyä uudestaan katsomassa Saagaa ja ihastelemassa erityisesti turkin kiiltoa ja väriä. Kyllä mulla rintakarvat pörhistyi ylpeydestä! Niin joo, se piti myös mainita, että Siirillä ja Saagalla ei tullut värin parhaan kilpailua ollenkaan, kun ei ollut riittävästi osallistujia. Siitosluokassa mä puolestaan sijoituin kolmanneksi urani parhailla pisteillä, mutta taso oli kova ja kaksi burmanaarasta vei kaksoisvoiton.

Mutta näyttelypäivä kaikkinensa meni oikein mukavasti ja loppujen lopuksi rennostikin. Kotiin oli kyllä kiva tulla...

Meillä on bileet!

Ja tiedättekö syyn? No, taidatte tietää. Tasan vuosi sitten "näki" ensimmäistä kertaa päivänvalon kolme maailman ihaninta pikkukissaa: Siiri, Säde ja Saaga! Vuodessa on paljon tapahtunut ja meille on kasvanut todella kauniita nuoria naisia! Minä emona ja mami varaemona emme voisi olla enempää ylpeitä jälkikasvustani. Ja uskonpa, että tähän ylpeyteen yhtyy myös Paco-isukki. Katsokaa nyt näitä, voiko maapallo suloisempia päällään kantaa... Meillä juhlapäivän kunniaksi tulee katkarapuja tupla-annoksen verran ja ihan oikeutetusti olen minäkin ne ansainnut. Lyhyesti ja ytimekkäästi siis: IHAN ÄLYTTÖMÄN HURJASTI ONNEA YKSIVUOTIAILLE LAPSILLENI!!!!

Pesä

Tai itse asiassa pesät! Kyllä, me olimme olleet nii'in kovin kilttejä (tästä ei kai ollut edes epäilystäkään..), että Säde ei pelkästään saanut takan päälle uutta pesää, vaan me saimme uuden pesän myös takan eteen! Loppujen lopuksi tämä oli tietty ainoa oikea ratkaisu, sillä tyylitietoisina emmehän toki halua, että takan päällä on upouusi ja kaunis pesä, mutta takan edessä ikivanha pärekori, johon mami on vähän sinne päin ommellut sisuksen. Sen verran nuhteita joulupukille kuitenkin tuli, että pesät eivät ilmestyneet meille jouluaattona ja eivät ne olleet meitä edes kotona odottamassa. Olimme kieltämättä hyvin närkästyneitä tästä! Mami lohdutti, että oli kuullut tapahtuneen jotain hämminkiä pesän hankkimisen alkuprosessissa... No, pääasia, että saimme ne. Hetki tietty meni niihin tutustuessa ja niitä haistellen sekä pehmusteita oikeaan asentoon asetellessa. Mutta kun ulkoiset puitteet olivat kunnossa ja nurkat olivat oikean tuoksuiset, saatoimme todeta, että kiitos, kyllä kelpaa ja molemmat! Uudet pesät ovat niin hyvänkokoisiakin, että mahdumme niihin ilman mitään ongelmaa samaan aikaankin. Toki pieniinkin pesiin olemme pakkautuneet, mutta siellä tahtoo tulla vähän hiki.

Esittelen ensin uuden pesän käyttötapoja takan edessä. Ensimmäisenä sinne tietenkin mennään joko ruokalevoille tai muuten vaan nokosille, jos takassa on tuli ja lämpö näin taattua. Kyllä se Säde nautti ekoista pesuhetkistäkin uudessa pesässä. Tenava ei oikein tiennyt, miten päin olisi ollut ja suusta tulleet äänetkin olivat vikinästä kehräykseen ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Toiseksi hyvin usein pötköttelemme uudessa pesässä ihan vaan vierekkäin ja haaveilemme kesästä ja kesän antimista. Kolmanneksi kuvan kanssa esittelyssä se tärkein eli tietenkin pesä on tarkoitettu siihen jo aluksi mainittuun nukkumiseen ja se on ehkä se pääasiallisin käyttötapa. Sen vuoksi siitä pari esimerkkiä, miten hyödymme pesän antamat tilat. Olemme yleensä joko näin kerällä perätysten. Tässä on ainoastaan yksi huono puoli ja se on se, jos toinen meistä ei ole viime aikoina käynyt hiekkiksellä sillä isommalla hädällä… Mami onkin naureskellut, että eipä ihme, kun nukutaan niin sikeästi, kun on unikaasuja omasta takaa… hehheh, tosi vitsikästä. Mutta kyllä me tykkäämme nukkua myös toisen toisemme kainalossa, tässä tällä kertaa minä Säteen kainalossa. Kun tuo tenava on jo kasvanut minusta isommaksi, niin jotenkin luonnollisempaa se onkin, että mä olen Säteen kainalossa. Niin, saataisko nyt nukkua ihan oikeasti? Ai mutta se lahjatoiveen varsinainen alkulähde meinas ihan unohtua, uups. Siis, saimme samanlaisen pesän myös takan päälle. Isukksi tosin vähän tuunasi pesän pohjaa turvallisemmaksi, kun takan päällä on kuitenkin aika lämmin. Ja arvatkaas mitä? Minä kun en ole ikinä perustanut tuolla takan päällä pötköttelystä, mutta nyt perustan. Sehän on ihan yliveto!Mutta kuten varmasti tiedätte, niin tutkimattomat ovat kissojen mielet ja niin vain on toistaiseksi käynyt, että Säde ei kuitenkaan takan päällä tykkää olla pesässä, vaan sinnikkäästi pötköttää edelleen piippua vasten kovalla pinnalla. No, omapa on tenavan valinta ja kyllä se routa porsaan kohta pesään ajaa, mutta siihen saakka minä nautin takan päällä tilasta ja uuden pesän pehmeydestä. Jotain se Säde jupisi, että hän olisi halunnut samanlaisen sohvan, mikä Chili-serkullakin on, mutta eipä tenavan ihan kaikkea tarvii saada, mitä haluaa, eikö totta? Ja sitä paitsi, Sädettä on kehuttu niin pyytettömäksi kissaksi ja niin viattomana pyysi sitä pesääkin tyyliin värilläkään ei väliä ja tässä sitä ollaan. No, menköön tämän kerran.

Tässä yhteydessä voisimme muuten hieman pompana asiasta viidenteenkin. Muistatteko Elisabethin, sen pitkäkarvaisen pikkutenavan, jolle ei meinannut kotia löytyä? Tarina sai onnellisen päätöksen ja Elisabeth jäi emon luokse asumaan. Niin siinä vaan kävi, että pienen karvapallon kasvattaja ei sitten enää raaskinutkaan luopua siitä ja päätti pitää hänet. Arvannette, kuinka siinä olis käynyt, jos mami olis Elisabethin roudannut meille "väliaikaisesti"…. Joopa joo. Eli loppu hyvin ja kaikki enemmän kuin hyvin!