Minä itse

Ja kun äsken käytiin läpi vähän sukulaissuhteita ja taustoja, niin nyt siis minä itse. Rodultani olen abessinialainen ja sitä väitetään, että olisin muka kotoisin Afrikasta vähän tarinasta riippuen Abessiniasta tai Egyptistä tai jostain siltä väliltä. Mutta minähän olen kotoisin Espoosta!!!! Nykyinen kotikaupunkini on siis Vantaa. Millainen on Viivi-kisu? Ohikulkijoiden kommentteja vapaassa järjestyksessä: voi kun on pieni, ihana, söpö, katsokaa pientä koiraa (nämä kommentoijat ovat mustalla listalla...), ihan kuin koira (tästä joutuu jo mustan listan varalistalle), upea, erikoinen, mäkin haluun tollasen, upea turkki ja väri, oih... Niin, minä siis tykkään ulkoilla ja varsinkin viikonloppuisin asustelen päivät ulkona joko juoksunarussa tai sitten kävelyllä valjaissa. Moni ohikulkija minua on ihmetellyt ja tosiaan myös koiraksi luullut. Valjasteluun opeteltiin jo ihan pienestä pitäen ja se on oikeastaan tosi kivaa (vinkiksi siskolle, että reippaasti vaan ovenkahvaan roikkumaan, ulos kannattaa haluta).

Luonteeltani olen tosi aktiivinen ja osallistuva, sekä myös kuulemma itsepäinen, mutta myös hyvin lutunen. Osaan myös osoittaa sen, kuinka paljon kuitenkin tykkään noista hoitajista. Joskus olen kuulemma varsin rajukin rakastaja, kun pussaan mamia ihan hampaiden kera poskesta. Ja todellakin, tykkään myös roikkua ovenkahvassa, mikäli sitä ulkoilua ei muuten ala tapahtumaan. Jostain syystä meidän välioven kahva on käännetty alaspäin??? Keksin kyllä itseksenikin kaikkea kivaa touhuttavaa ja olen kyllä myös vähän utelias, joskus liiankin, kun esim. ulkona nuo valjaat tahtoo välillä jumiutua esim. oksiin tai kiviin. Sit joutuu naukumaan kovasti tai toinen hyvä keino on istua kukkapenkkiin, mikäli valjaat antaa myöten. Apu on taattu! Tuosta reunapalkin linkeistä löytyy linkki valokuviin. Tällä hetkellä sieltä löytyy kaksi kansiota: toisessa tosiaankin on kuvia minusta kuluneelta vuodelta erilaisista tilanteista ja toisessa on kuvia lapsuudenkodistani yhdessä oikean mamin ja sisarusten kanssa.

Mitä tulee itsepäisyyteen, niin se kulminoituu mamin mielestä ruokailuun. Onko se niin väärin, jos tykkää vain possusta? On kuulemma osittain yksipuolista... kaikkea moskaa ne yrittää mulle tarjota, mutta kun ei ne tajua... kyllä mulle katkaravutkin kelpais, mutta se on kuulemma juhlahetkiin (????). Ja juhlahetkien jälkkäri on sitten nuolaisu jäätelöä. Tosin tuo mamin asu viittaa kaikkea muuta kuin juhlahetkeen:

Kaikkinensa olen varmaankin tämän korttelin kuningatar! Naapurin kaksi konsulttikollia (eivät ole enää oikeasti kolleja...) on sen ainakin huomanneet. Toista olen käynyt mottaamassa nassuun jo kahdesti ja toista kerran. Jälkimmäisellä kerralla tein sen jopa samaan aikaan molemmille. Alkoivat vähän isottelemaan (2,3 kg vs. 2 x 5,0 kg... toim. huom.). Noi ihmiset veivät jotain anteeksipyyntöraksupusseja niille sen jälkeen. Ihan turhaa vouhotusta. Myös ohikulkevat haukkuvat nelijalkaiset otukset tahtovat tulla liian lähelle mun pihaa ja niille pitää myös välillä ärhennellä. Niiden ulkoiluttajat ovat ihmeissään, kun koirat vapisevat ja perääntyvät. Mutta osaanhan minä olla pelottavankin näköinen:

Sisällä mun lempileluja ovat lintujen sulat ja kaikkinaiset kuivat heinät ja narut. Lisäksi mun eka lelu on ikuinen lemppari (alla kuva), se alkaa olla vaan vähän kynitty. Sisälle päässeet kärpäset ja muut siivekkäät ovat myös superkivoja, tosin näin kesällä niistä alkaa olla jo maha täynnä, kun kuitenkin viihdyn tuolla ulkona niin paljon ja sieltä niitä pääsee maistelemaan.