perjantai 21. syyskuuta 2007

Isukki on yliveto!

Minulla on maailman ihanin ihmisisukki! Minulla on tapana aina kellahtaa isukin eteen rapsutettavaksi ja otan aina varmuuden vuoksi vielä isukin kädestäkin kiinni, ettei hän vaan lähde kesken ihanan olotilan minnekään. Varsinkin, jos isukki yrittää lukea lehteä, niin silloin tämä vasta kivaa onkin. Voiko jostakin nauttia vielä enemmän??? Joku on aina vähän ekstaasissa....
Erityisen hellyttävää tämä on myös silloin, kun mami on kumarassa, minä hyppään mamin selkään ja kellahdan sinne isukin rapsutettavaksi. Siinä on vaan se harmillinen sivuvaikutus, että isukin toinen käsi tahtoo aina silitellä mamin peppua ja vain toinen käsi riittää minulle. Pitäisköhän isukinkin käydä siellä Paronin lääkärillä, niin vois keskittyä sen jälkeen olennaiseen ja mamin peppu ei veis isukin huomiota pois minulta? No toisaalta, ehkä tämä on kuitenkin näin parempi. Pitäähän maminkin saada rakkautta ja substraalia, muuten siitä vois tulla tosi kiukkuinen. Minusta ainakin tulisi tosi kiukkuinen, jos minua ei hellittäisi niin kuin minua nyt hellitäään.

Ok, on se mamikin ihan jees.... tai niin mami ainakin kuvittelee, kun pääsee mua hellimään samalla tavalla kuin isukki. Joskus tosin vihjaan päinvastaista isukille katseella, ettei isukki luule jääneensä kakkoseksi.

Ai niin, sehän minun pitikin kysyä, että kuinkas moni teistä on onnistunut ulkoistamaan kakkakuopan peittämisen? Ja vielä näin komealle ja vahvalle isukille?

Ei se mitään... en minäkään ole siinä onnistunut. Isukki möyhensi sen sijaan minulle kuopimismaata, kun nuo mamin ihmeelliset rikkaruohoistutukset ovat vallanneet jo koko pihan ja sit se aina marmattaa, kun mukamas kuopsuttelen väärästä paikasta, kuten tälläkin kertaa:

On se kumma, kun ei ilmainen lannoitus kelpaa, vaikka minä yritän kaivaa lannoitteen suoraan puskien juurille asti. Ja varmuuden vuoksi kaivan pari harjoituskuoppaakin, mutta kun ei kelpaa, niin ei kelpaa... Ei minunkaan tarvii sitten kelpuuttaa ekaa kuoppaa!!!! Siitäs sait ja saat vielä peitellä ne harjoituskuopatkin, jotka eivät todellakaan ole ihan pieniä kuoppia, vaan melkein kissankokoisia kuoppia. Häh!


PS. Ja ettei nyt vaan jää kuva, niin minulla on oikeasti myös maailman paras ihmismami!!!! Sitä on vaan niin kiva aina kiusata niin kuin isukkikin tekee. Rakkaudesta se hevonenkin ja miksei pikkukissakin....

Ei kommentteja: