sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Leijonaa mä metsästän...

Tainojosnytkuitenkinaloitettaisalustauudestaan...

Sammakkoa mä metsästän, aion saada suuren!!!! Pari viimeistä iltaa on mennyt hurjan jännissä tunnelmissa! Mun juoksunarualueelle eli mun ikiomalle reviirille ja metsästysalueelle on ilmestynyt SAMMAKKO!!! Vähänkö on kova kiire koko ajan ulos ja herkkupaistin perään. Kun tuo mami on niin kamalan hidas sen kameransa kanssa, niin mä näytän itse, minkä kokoinen se on... Eli sammakko on ainakin NÄÄÄÄÄÄÄIN iso:

Mulla on vaan kova huoli, että nuo lukuisat ympärillä pyörivät linnut ehtivät nappaamaan sen ennen mua.... Sillä oikean "kalamiehen" (kuten saaliin suuruuden ilmaisukin sen osoitti) tyyliin, saalista pitää ensin väsyttää kunnolla ja nauttia työn hedelmistä vasta sitten, kun saaliilta on ns. selkäranka katkaistu henkisessä mielessä ja saalis ikään kuin tarjoilee itse itsensä päivälliseksi asettumalla kauniisti selälleen hymy huulilleen.. Ai eikö? Olenko kuulevinani epäuskoista naurua???

Toisaalta, sammakko pelaa erittäin epäreilua peliä ja yritän kovaäänisesti siitä sille myös viestiä. Mun mielesta pitäis noudattaa sitä "ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön" -periaatetta, eikä loikkia mun juoksunarualueen ulkopuolelle. Vähemmästäkin kiukustuu ja kyllä se vieterireisi saa tekosiaan vielä katua... njähnjäh. Mutta varmuuden vuoksi pitää kyllä paheksuva katse sammakon perään heittää.
Kun taannoin pääsin kehumaan Ferrarin-punaisia uusia valjaita, niin on niissä kyllä huono puolikin... tähän saakka olen itseni värisillä valjailla maastoutunut saalistusretkillä ihan näkymättömiin, mutta nyt mut näkee kilometrin päähän, eikö totta!?!?!
Mamilla ei oikein ole tilannetajua, milloin pitäis saada vanhat ja hyvät valjaat käyttöön. Ai miksikö vanhat ja hyvät? No ensinnäkin tuon juuri mainitun maastoutumisen kannalta ja ennen kaikkea sen vuoksi, että niistä pääsee helpommin karkaamaan peruutt.... (uups, meinasin paljastaa oman pikku salaisuuteni). Pitäähän mamille ja isukillekin tarjota vähän jännitystä elämään ja jättämällä pelkät valjaat pihalle. Tosin aina kiltisti olen tullut kutsuttaessa, kun alkavat liikaa hätääntyä ja sitä paitsi naapurin kasvimaa ei ole yhtään niin houkutteleva kuin meidän oma kasvimaa. Pelisilmää mullakin on ja en toki tahdo neljän seinän sisälle ehdoin tahdoin. Se voisi meinaan olla vaarana, jos joka kerta karkaisin. Mami oli muuten superhassun näköinen taannoin, kun yöpaita päällä huuteli mun perään tyhjät valjaat kädessä. Hihii. Tosin heti sen jälkeen ilmeistyi nää ferrarivaljaat.... olis ehkä pitänyt jättää virnuilu vähemmälle. Noh, ken leikkiin ryhtyy.... näinhän se on.

Ei kommentteja: