Klo 19.00 hepulihetki

Minä en juo teetä englantilaisittain klo 19.00, vaan minä saan hepulin. Liekö sitten seiska-uutisten tunnusmusiikki vai mikä, mutta juuri siihen aikaan tekee mieli riehua ihan kamalasti. Hepulihetki noudattaa yleensä alla kuvattua kaavaa. Tässä kohtaa kaikille mielikuvitus peliin ja kuvitelkaa minut tekemään seuraavasti:

• Huoltojoukot leikkivät mun kanssa, kunnes saan sätkyn ja hyppään paikaltani suoraan ylöspäin ja korkealle.
• Ilmassa vaihdan suuntaa ja jo maahan tullessani on mahanalus täynnä tassuja.
• Samassa aikataulussa minusta tulee myös vieraileva somalikissa eli karvat näyttävät saavan pituutta ja häntä on paksuna kaarena.
• Suuntaan käytävää pitkin olohuoneesta kodinhoitohuoneeseen tuhatta ja sataa ja mikäli käytävällä sattuu olemaan esim. mamin käsilaukku, niin se saa yleensä vähän kyytiä.
• Kodinhoitohuoneessa tehdään 180 asteen käännös vähän niin kuin ilmassa ja sen jälkeen kohti portaita.
• Portaat yläkertaan rymistellään osin sutien ja osin ilmassa edeten niin, että yläkerrassa vauhti on kovimmillaan ja käännös menee yleensä, hmm... vähän epäpuhtaasti joko päin kaappia tai sitten jälleen hurjasti paikallaan sutien (josko joskus mun pienenpieni toive huomioitaisiin ja portaiden yläpäähän käytävälle ilmestyis matto??????? Joulupukille pitänee asiasta kirjoittaa, ettei tarvii liukkaalla lattialla sutien menettää kallisarvoisia sekunteja.)
• Kun käännös on tehty tavalla tai toisella joko kaapin kautta tai ilmaa polkien, niin sitten alkaa hurja kiihdytys yläkerrassa toisesta päästä toiseen ja takaisin kaiteen ja sohvan selustan kautta vauhtia hakien.
• Tässä kiihdytysajossa yleensä saattaa myös Tommin ja Miikan sängynpeitot vähän vaihtaa asentoa tai tyynyt pudota... tai roskis kaatua.. tai valokuva kaatua... tai....
• Kun yläkerta on juostu muutamaan otteeseen edestakaisin, tulen portaat pyörien, kerien ja rymistellen alas (mamin ja isukin kuvaus asiasta) päätyen yleensä päin käytävän kaappia (ne matot?????).
• Kun pahimmat portaiden pölyt on puisteltu pois, taas kodinhoitohuoneen kautta vauhtia hakien käytävällä olevan pitkän pahvilaatikon läpi olohuoneen sohvalle jo kaukaa loikaten (joskus menee huti, mutta onneksi isukki ja mami vain purevat kieltä (outoja kun ovat), eivätkä naura ollenkaan...) ja kulmasohvan selustaa pitkin juosten toiselle seinustalle.
• Tässä vaiheessa on yleensä tilannetarkastelun, aplodien vastaanoton ja varikkokäynnin hetki ja mikäli ulkona ei näy mitään mielenkiintoista tai joku ei satu syömään juuri jotain tosi herkullista (lue jäätelöä), voi kierroksen käynnistää uudestaan tavoitellen parempaa aikaa ja vähempiä seinä/kaappikosketuksia.
• (Varikkokäyntiin kuuluu yleensä turkin suoristus ja kynsien teroitus sekä vähän nestetankkausta, jos tämä jota kuta kiinnosti)
• Toisella kierroksella mukaan tarttuu joskus myös pahaa-aavistamaton hiiri ja se pääsee kunnon vuoristorataan uikuttaen ja sätkien tuoden vähän lisähaastetta radalle. Hiirien tuottajille terveiset, että sitä häntien kiinnitysmekanismia voisi kehittää vähän pitävämmäksi!
• Kuullostaa kivalta, eikö totta? Kannattaa kokeilla!

Mun tekniikka ja varikkokäynnit on sen verran hiottuja, että McLarenin kannattais ottaa ennemmin minuun yhteyttä kuin kepulikonstein hankkia tietoja kilpailijalta. Mä voisin neuvoa huomattavasti halvemmalla.... Toisaalta, voisin tehdä sitä vähän pilke silmäkulmassa, koska onhan Kimi kuitenkin mun suosikki varsinkin nyt, kun mulla on Ferrarin väriset uudet valjaatkin!

(toim. huom. yläkerran kiihdytysajot kuullostaa siltä, että siellä laukkaisi 50 kiloisia koiria ja vielä useampi kuin yksi kappale... ei uskoisi siitä jyminästä ja töminästä, että kyseessä on kuitenkin vain yksi reilu kaksikiloinen aby..)