Siiri on selvästikin osoittautunut mamin sylinvaltaajaksi. Saaga ja Säde puolestaan ihastuivat viikonloppuna ihmispappaan ja -mummoon. Tässä oivallinen kahden kuvan sarja siitä, kuinka mummon jalka antoi niin turvaa, että unihan siihen tuli. Mummo tosin mukamas marisi, että kun ei liikkeelle pääse, vaikka todellisuudessa kehräys sieltäkin kuului (kyllä minä ihmiset tunnen).
Pappa puolestaan oli aivan täydellinen kiipeilypuu ja erityisesti Säde ihastui papan päällä kiipeilyyn.
Sen sijaan Saaga tyytyi vielä halimaan papan jalkaa. Toisaalta näin sai omittua jalat kokonaan itselleen, kun Säde oli vallannut sohvan päällisen osan hänestä.
Saaga kävi testaamassa myös mummon jalkakiikkua. Jiihaa, se näytti olevan Saagasta tosi kivaa!
Ja kaikkien kiipeilyjen ja muiden touhujen jälkeen paras lepopaikka löytyi mummon turvallisesta kainalosta.
Voi kun mummo ja pappa tulis taas pian käymään, olivat he kyllä niin mukavia leikki- ja unikavereita.
Niin joo, sehän minun pitikin kertoa. Siiri on muuten erityisen oppivainen tytteli. Minun rakkaan Pilvi-siskoni lasten tekemä "opetusvideo" on mennyt oivallisesti perille erityisesti Siiri-serkun ollessa kyseessä. Hän on ilmeisestikin katsonut sen verhonsaalistus-kohdan hyvinkin tarkasti, koska Siiri sai "the verhontappaja" lisänimen ja kas vain, meidän lattiaan saakka ulottuvat verhot nousivat yllättäen korkeammalle. Mutta kuka tällaiselle söpöläiselle vihainen voisi olla, vaikka ekassa kuvassa jäi kiinni ihan itse teosta huuliaan lipoen. Jälkimmäisessä on asettauduttu mukavasti mamin syliin:
4 kommenttia:
Kiva päästä pitkästä aikaa lukemaan Viivin ja pentujen arkea! Paljon olikin tapahtunut sitten pentujen syntymän...Kaksi poikaa vaihtuneet tytöiksi...Jääkö näistä sitten riista teille?
Olenkin miettinyt, että minnekäs Katja katosi =) Vieläkö muuten yhtenä kappaleena? Ja joko jännittää pikkuvintiöistä luopuminen?
Juu, meillä on sattunut ja tapahtunut... Valintaa ei ole tehty, kun se on niin vaikea tehdä. Jokaisessa tenavassa on sitä jotakin, miksi juuri hänet pitäisi jättää kotiin. Pikku hiljaa vaan päätös pitää tehdä ja ihan ekaksi tehdä se päätös, valitako järjellä vai tunteella.... Vinkkejä?
Kyllähän ne loppu päätökset kannattaa tunteella tehdä, kaikki kuitenkin näyttävät ihan mukiin ja kattilaan meneviltä!
Eli meillähän mennään tunteella raitakissan kanssa, ei sille mitään voi kun sydän vie :D.
Juu, ja jos päädytään tunnepohjaiseen ratkaisuun, niin kenen tunne sitten ratkaisee... No, tavallaan myönteinen ongelma, kun kaikki ovat niin ihania.
Lähetä kommentti