Yritin sitten asiasta kainosti vihjata mamille tässä pari päivää sitten. Asetuin oikein erityisen hankalasti saunan lauteille niin, että mami varmasti tajusi sen, että minun oli hankala olla siinä kovalla alustalla. Toinen etujalka oli ikävästä alla ja toinen puolittain suorana ja vääntelehdin koko ajan. Ja ajatelkaa, mami hokasi sen selvästi. Tosin lopputulos ei ollut toivottu. Mami toi mulle tyhmän tavallisen tyynyn ja laittoi sen lattialle. Toisen kerran: hieman olis parannettavaa ajatusmaailmassa. Sinä iltana kerroin mielipiteeni tyynyn paikasta ja menin ihan siihen tyynyn viereen kovalle lattialle nukkumaan, edelleen erittäin hankalan näköisessä asennossa. Mitään ei tapahtunut. Hohhoijaa. Eilen sitten otin äärimmäiset keinot käyttöön. Kävin ensin taas siinä saunan lauteen päällä vääntyilemässä ja kääntyleimässä ja seuraus oli, että tyynyn paikkaa lattialla muutettiin. Kolmannen kerran: hieman olis enemmänkin parannettavaa... Viimeisin vihjeeni eilen oli sitten tämä:
Toistaiseksi vaan tälläkään vihjeellä ei ole ollut mitään vaikutusta. Monesti ei hiekkalaatikossakaan viitsis nukkua. Kertokaa hyvät lukijat, mitä mä teen, jotta saisin ne saunatyynyt takaisin??? Mami höpisi jotakin sellaista, että sitten, kun lapsukaiset ovat riittävän isoja ja osaavat itse hyppiä lauteelle ja sieltä pois. Siihenhän menee ikuisuus!!!! Lattialle mä en niitä edes halua, koska sitten en näe lapsiani. Ajatelkaa nyt tätä seuraavaakin, voisin ihanasti pehmeän päällä maaten ihailla, kuinka täydellisiä lapseni ovatkaan...
Lapsilleni alkaa muuten valjeta elämän tietynlainen raadollisuus... eli silmät ovat aukeamassa. Saagalla ne ovat jo ihan pyöreät, Simballa pyölipyöreät ja Sisu vielä varovaisesti kurkistelee ihan pienistä raoista. Sisulle ympäröivää maailmaan tärkeämpää on syöminen. Huomenna taas kuvia lapsistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti