Mitä minulle kuuluu?

Niin, jos minulta kysytään suoraan, niin kyllä kiitos, esim. lasteni isä voisi tulla nyt ja heti kylästelemään uudestaan... On se kumma, kun viimeksi kajauttelin kutsuhuutoja ja kuljin sopivasti peppu pystyssä, niin kyllä silloin kolli ilmeistyi nopeasti kehiin. Sitä oikein kädet ristissä odotettiin, että se oikea aika koittaisi. Nyt ei sitten millään, ei vaikka kuinka yritän kertoa ja näyttää ihan rautalangasta vääntäen, mistä on puute. Nopeita ovat kyllä tässäkin suhteessa lapseni oppimaan. Onneksi Säde kuitenkin vielä on autuaan tietämätön näistä tarpeista, vaikka asiaan kuuluvan asennon jo osaakin ottaa. Näinä päivinä on välistä myös pinna ollut kireällä, kun ei rauhassa saa keskittyä kollien huuteluun. Yritä siinä sitten olla kauneimmillasi, kun kaksi roikkuu nisissä kiinni ja yksi hännässä tai toisepäin. Sinällään olen kyllä heti pyytänyt anteeksi, jos on turhaan tullut ärhenneltyä.