Ajatelkaa, lapseni täyttävät huomenna 8 viikkoa. Niin se aika menee ja tenavat kasvaa. Tänä aamuna oli heillä taas uusi suuri ihme edessään. Kävin hakemassa Siirin ja Säteen katsomaan, kun poljin aamulla mamin kaulaa vasten. Kyllä siinä oli silmät lautasen suuruisina ihmetyksestä... Saagan vuoro on sitten joku toinen aamu, tänään sillä oli muuta puuhaa hiiren kanssa. Kuvagalleriaan on avattu myös viikon 8 kuvakansio. Mutta siis, ensin minä, lapsistaan ylpeä ja onnellinen emo!
Sitten on vuorossa esikoiseni, Siiri. Siirillä on monta lempinimeä. Aikaisempien Siivoaja ja Verhontappaja lisäksi kehiin on noussut hyvin vahvasti myös Siiri-Säheltäjä... Siiri on lapsistani ehdottomasti se, jolle sattuu ja tapahtuu, eikä vähiten hänen itsensä syytä nämä tapahtumat. Ihan joka ovenavauksesta ei tarvitsisi livahtaa toiselle puolelle ja ihan joka rakoon ei tassuja tarvitsisi laittaa. Mutta kertokaa se tuolle... Kai se tähän pellemäiseen luonteeseen jotenkin liittyy, että aina pitää olla kepposia keksimässä, vaikka ne kirjaimellisesti joskus sattuvatkin omaan nilkkaan...
Seuraavaksi syntymäjärjestyksen mukaisesti on vuorossa Säde. Tällä ilmeellä ja huikeilla silmillään Säde on vienyt niin monen sydämen, että alkaisi olla tarve jo kloonata Sädettä.. Säde on luonteeltaan hyvin rohkea ja kuten minulla, niin myös Säteellä on ehdoton lempiruoka possu... Kun possupussi rapisee, niin se on sekunti ja mamin jalkaa pitkin kiipeää hyvin vikkelästi tämä tenava. Säde osaa vedellä myös juuri niistä oikeista naruista, kuten jäädä pötköttämään tuohon tietokoneen viereen tai tarvittaessa vaikka kaulaa vasten...
Ja kolmanneksi kuopus, Saaga. Saaga on omalla olemuksellaan ja erityisesti värillään hurmannut monta ihmistä, eikä ihme. Ne, jotka ovat Saagan turkin nähneet läheltä, ymmärtävät erityisesti syyn. Väri kimaltelee, kerrassaan loistaa. Saaga on luonteeeltaan sellainen sisarhentovalkoinen, kuten niin monista kuvista on käynyt ilmi. Hän tykkää huolehtia kaikista muista ja varmistaa, että sisaruksilla ja emolla on kaikki varmasti hyvin. Ilmeisesti tähän beigegeeniin liittyy kiinteästi myös kehräysgeeni, nimittäin Saagasta on hyvää vauhtia tulossa kehruukone.
Lopuksi vielä kaksi yhteisposeerausta lapsista.
Se hetki, mitä mami erityisen suurella kauhulla "odottaa", lähestyy uhkaavaa vauhtia. Niinhän se on, että joskus tulee aika, jolloin lapset muuttavat omiin koteihinsa. Olemme sopineet isukin ja mamin kanssa, että minun kotini on jatkossa myös yhden tenavani koti. Mutta kenen? Siinäpä kysymys, johon ei oikein vastausta tunnu löytyvän... Kaikissa on sitä jotakin, miksi juuri hänen pitäisi jäädä meitä viihdyttämään. Olisko paikallaan neuvoa antava kansanäänestys...??
tiistai 18. maaliskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kyllä pikkuprinsessat ovat tulleet äitiinsä ja ovat tyrmäävän kauniita!
Tuo onkin visainen kysymys, että kuka jää sitten kotio.. Kaipa siihen ei voi antaa vastauksen kuin sinä ja sinun palvelijat. Me ei ainekaan osata auttaa kun kaikki prinsessat on niin upeita..
Ihanasti kuvailit tyttösten luonteita!
Kaikki ovat niin ihania persoonallisuuksia, että varmasti on vaikea tehdä ratkaisuja. Tytöt pärjäävät kyllä maailmalla- niitä ei voi kukaan olla rakastamatta uusissa kodeissaan!
Aurinkoista Pääsiäistä! Jos ei paistele taivaalla, paistelkoon sydämissä!
Kerrassaan suloisia pentuja kaikki! Aurinkoista pääsiäistä!
Katjalle muuten superhyperonnittelut kaksijalkaisesta tenavasta =)
Lähetä kommentti