maanantai 26. toukokuuta 2008

Redcheetah's Säde

Sitten on kuvakavalkadissa vuoro Säde ihan samoilla alkukommenteilla kuin Siirilläkin.

Viikko 1 / Ensivaikutelma: Ponteva riistapoika.... ja varsinainen jyrä ja nopsajalka. Livahti emoltakin karkuun ennen ensinuolaisuja ja vähät välitti siitä, että istukka tuli siellä perässä vielä. Oli aina sillä nisällä, mistä tuli eniten maitoa.
Viikko 2 / Ensiluonne: Mä jyrään noi muut, mä oon nisä-addikti (toim. huom. oli pitkään vielä ainoaksi lapseksi jäätyäänkin... huvitutteja on monenlaisia). Mä omistan koko maailman...
Viikko 3 / Isukki: Isukin varpaat.... jees! Ja isukki kyllä ymmärtää naiskauneuden päälle. Lisäksi Säde osaa myös hurmaustaidon aikas hyvin, vaikka välillä eksyykin ns. polulta, kun roikkuu paljaassa jalassa kynsin ja hampain kiinni. Viikko 4 / Mami: Ne Säteen silmät, niistä ei mami pääse irti, eikä korvista, eikä hännästä, eikä mistään muustakaan osasta..
Viikko 5 / Viivi-emon mielipide: Emon lemppari"lelu", mä en tästä luovu. Oli aika luonnollinen valinta jättää tämä tenava emon seuraksi. Lisäksi pisti koulutussessioissa jo hyvin pienestä pitäen emolle kunnolla vastaan.
Viikko 6 / Ruokailu: POSSUU ja heti ja paljon. Mä olen suuri lihansyöjä. Ja myös katkarapujen. Osaa ruuan kerjäämisen taidon ja haistaa/kuulee heti, jos joku mussuttaa jossakin jotakin kenties hyvää. Ilmestyy kuin tyhjästä paikalle selkä köyryssä kehräten, josko sais maistaa...
Viikko 7 / Hyppytaidot: Söpö pääsee vähemmällä, riipaiseva iu-ääni ja kyllä joku mut nostaa tuonne pöydälle. Omii emon perässä selkään ja olkapäille hyppäämisviettiä. Tykkää hyppiä myös seinille.
Viikko 8 / Hurmaustaidot: Ne silmät... ja selän köyristys. Selvästi mielistelytaitoja, jotta sitä possua tulisi nopeammin. Eikä se pitkä häntäkään ole hurmauksen esteenä, kun tenava viipottaa häntä pystyssä niin, että ihan hännänpää on kaarella.
Viikko 9 / Hoivavietti: Satunnaista hempeilyä ja hoitoa erityisesti emon suuntaan. Keskittyy enemmänkin kyllä vähän kovakouraisempaan maisteluun. Hellyyttä kyllä osoittaa mm. tulemalla kainaloon nukkumaan. Kehräystä kehiin koko ajan enemmän ja enemmän ja lähinnä ihan varmuuden vuoksikin, ettei hurmaustaito vain katoa... Viimeisin veto oli alkaa kehräämään sillä sekunnilla, kun näki emolle annettavan vitamiinitabletteja. Kehräys tosin loppui lyhyeen, kun tuli tenavan vuoro samaiseen tarkoitukseen.
Viikko 10 / Lempilelu: Emon häntä ja isukin varpaat. Myös laserkynä nostaa sijoitustaan koko ajan.
Viikko 11 / Höynäytyshelppous: Höynäytettävissä satunnaisesti, mutta ei montaa kertaa samalla lelulla/keinolla peräkkäin (pl. laserkynä).
Viikko 12 / Luonne myöhemmin: Pontevasta pojasta ja jyrästä tuli viehko prinsessa, joka osaa miellyttämisen taidon, kopiokissa emon tekemisten suhteen. Alkanut viihtyä pikku hiljaa myös omaa kivaa keksien.
Viikko 13 / Yleisvaikutelma: Mä pääsen mihin vain katsomalla kauniisti. Kukaan ei yksinkertaisesti voi vastustaa minua. Utelias touhutyttö.

PS. Terveisiä Chili-serkulle... täällä alkaa olla nähtävissä samanlaista ylienergisyyttä päivä päivältä enemmän ja enemmän...

2 kommenttia:

Kuu-Katjaana kirjoitti...

Oh-no!
Osanottoni..."se on tuolla, se oli tuolla, siis miten se on tuolla ja miten se pääsee sieltä alas!!!!" :D

Viivi kirjoitti...

Kiitos myötätunnosta... =) Juuri noilla kommenteilla ja lisättynä vielä, että miten se ehti jo käydä puremassa mamia jalasta siinä välissä, viemässä isukin puseron sängyn alle ja kuopsuttamassa mullat kahdesta kukkaruukusta... Mami on sanonut, että minä olen ollut Säteeseen verrattuna pentuna oikea pyhäkoulun lapsonen ja sekin rauhallisimmasta päästä.