Pienintä paijataan

Simba on erikoistunut hakemaan hellyyttä ja sisarusten lämpöä. Selvästikin alkaa kasvattaa sitä sellaista huomionkipeää luonnetta ja olettaakin, että saa kaiken mahdollisen extra-huomion. Tässä emon poika hakeutui emon kainaloon...

Hei, emo kutittaa mua.. vai oliko se vain kiertoilmaisu sille, että rapsuta mua massusta niin kuin isukkikin rapsuttaaa emoa!

Sitten on Saagan vuoro ottaa kaulasta ja antaa lämpöä. Sinällään harvinaista, että Saagalla ei ollut suussaan mitään osaa Simbasta (tai ei ainakaan näyttäisi olevan....) Saagasta on nimittäin hyvää vauhtia tulossa vampyyrikissa. Vähän väliä on jäystämässä ikenillään joko veljiensä häntää, tassua, niskaa, korvaa tai sitten parhaimmillaan kelpaa myös emon tassu... ja jos oikein hätä tulee, niin myös oma tassu eksyy suuhun. Lisäksi on tänään oppinut sen, että jos ei saa mieleistään nisää, niin jää sitten sujuvasti makaamaan nisällä olijan päälle.

Ja pitäähän Sisunkin Simbaa päästä halaamaan. Tosin tässä käy yleensä myös niin, että Sisu pudottaa pallopäänsä Simban päälle ja hyöty on molemmin puolista: Sisu saa tyynyn ja Simba kaipaamansa hellyyden. Win-Win!