Saaga - tuo isukin lellikki

Saagahan kiepsautti isukin pikkusormensa ympärille jo heti miten mun massusta ulos päästyään. Se ote ei ole hellittänyt vieläkään ja tästä syystä yksi päivitys omistetaan kokonaan Saagalle. Saaga - siinä on hellyyttä ja lämpöä vaikka muille jaettavaksi. Saaga on siis säilyttänyt sen pentuajan sisarhentovalkoinen -tyylinsä ja muistaa kyllä tulla hellimään myös palvelijoita. Ja toisaalta, muistaa kyllä myös ottaa oman osansa päivittäisestä hali- ja hellittelyannoksesta.

Meillä ollessaan Saagassa on ollut nähtävillä kaksi hyvin erilaista puolta. Ensinnäkin Saaga on hyvin ylväästi ottanut paikan haltuunsa - ihan kuten näyttelyissäkin. Noi meidän kaiteet ovat hyviä paikkoja tarkkailla tilannetta ja kommentoida tarpeen vaatiessa, tai jopa hypätä paikalle tilanteen oikeasti sitäkin vaatiessa. Myös takan päällinen on oiva paikka niin unille kuin tarkkailutuokioillekin. Välistä tosin joutuu kurkottamaan melkein taivaisiin ennen kuin voi varmasti sanoa olevansa tilanteen kuningatar. Kaikkein paras paikka unille on piipun ja seinän välinen kissan mentävä rako! Niin ja tietenkin silloin, kun takassa palaa tuli. Toisaalta sitten taas Saaga innostuessaan on varsinainen menijä ja hyppijä, kuten oli pomppusankari jo pentunakin. Siinä saa kyllä kukkakipot ja tuolitkin väistää, kun Saaga päättää pistää ralliksi. Tässä näyte Saagan ilmassa mennään -tyylistä. Ja tässä puolestaan siitä, kuinka ihanasti Saaga osaa iloita ja osoittaa ilonsa toisten onnistumisten johdosta. Harva katti osaa tuulettaa tällä tavoin ja tehdä aaltoja ilmassa: Saaga keksii myös mitä ihmeellisempiä nukkumapaikkoja ja tässä aika oiva näyte yhdestä niistä. Mennä nyt kovaan ja muhkuraiseen puulaatikkoon ja vielä sanomalehden alle. Tätä mieltä oli kyllä ainakin Säde, joka lievästi hämmästellen kävi Saagalle asiasta kommentoimassa. Mutta mutta, kuinkas kävikään. Pian sieltä löysi itsensä myös Siiri ja tässä vaiheessa Säde vain tuhahti ja kipitti kiipeilypuun pehmeälle tasanteelle päikkäreille. Päätään pyöritteli vaan mennessään, että outoja on noi siskot. Siinä vaiheessa tosin kävin kuiskaamassa Säteelle, että olen siellä puulaatikossa tainnut minäkin eräänkin kerran unet ottaa... Ja kyllä, Saaga osaa kyllä tämän kameralle keikistelynkin. Eikä ole muuten ainoa asia, mikä tuntuu periytyneen sieltä isän puolelta: mahdoton puskeminen ja haliminen, sylissä hellittely, näyttelyissä kuin kotonaan, selän kaarelle laittaminen jne. Ja mitä muuten tulee niihin yhteiskuviin, niin palataas niiden julkistukseen sitten vähän myöhemmin eli jotain on tulossa kuitenkin.