Seura tekee kaltaisekseen

Minun piti tänään kertoa, miten meidän yhteiselo on sujunut useamman kuukauden tauon jälkeen. No nyt meillä on ainakin menossa todella harmoninen kausi ja enempää emme voisi olla samaa mieltä toistemme kanssa, ainakaan mitä tulee "tarpeisiin". Voi todellakin sanoa, että seura tekee kaltaisekseen, kuten seuraavat neljä kuvaa osoittavat: Niin, ei varmaankaan ollut kamalan vaikea arvata, mitkä meillä on tunnelmat. Joku viriili ja komea kolli olis kyllä tervetullut ihan vaikka yhteisesti meille kaikille (jos siis on riittävän viriili) ja kolli varmaankin luulisi päässeensä meillä taivaaseen... On tarjolla niin kokeneempaa naarasta kuin kolme kappaletta nuorta SAKKOLIHAA! Mamilla oli eilen ihan suru puserossa, kun sillä ei ole enää vaavia, kun Sädekin alkoi kollien kutsunnan. Vielä tänäkin aamuna mami yritti kyllä kutsua, missä on mamin vauva... kukaan ei yllättäen vastannut.

Kaikkinensa ajatelkaapas tätä. Seitsemän ja puoli kuukautta sitten minulla oli sellainen kaksijalkainen varjo kintereillä, joka vahti jokaista liikettäni ja masuni elettä. Silloin odotettiin siis kovasti sitä hetkeä, kun kasvaneen massuni aika oli jakaantua. Jakaantuminen tapahtui ja sieltä tuli ne kolme maailman ihaninta lapsosta. Aikaa siitä syntymästä on siis seitsemän ja puoli kuukautta, vain seitsemän ja puoli kuukautta, joka sekin on mennyt yhdessä hujauksessa. No, lapset ovat kasvaneet jo isommiksi kuin minä ja mitä muuta? Ovat kasvaneet siis todellakin mukamas naisiksi... Just, noi rääpäleet ja vaavit, pakko se minunkin on tunnustaa, että vähän se kirvelee. Mutta näin se vaan on, lapseni ovat nyt nuoria naisia, jotka ovat siis tulleet nyt markkinoille mukaan kutsumaan komeita kollipoikia! Ai niin, Siiri ja Saagahan lähettivät ekat kutsuhuudot jo jokunen viikko sitten!!!

Koska tähän hätään ei niitä komeita kollipoikia ole tullut, niin on ollut pakko keksiä sijaishelpotusta. Siiriltä ja Säteeltä touhu käy kuin vanhoilta tekijöiltä, kirjaimellisesti vuorovedoin: Eilen illalla pohdimme, olisiko tähän toimintaan syynä hieman ristiriitainen identiteetti silloin elämän ensimmäisten viikkojen aikana, sillä Siirihän oli ensin Simba ja Säde Sisu... Tässä myös tarjolla kaksi varsin hemaisevaa peppua, kumpi onkaan timmimmässä kunnossa? Siiri on myös kunnostautunut rakkauskirjeiden lähettelyssä. Vähän meitä epäilyttää, kuinka toimii tämä teema "lähetän rakkauskirjeen lavuaariin, josko se saisi sieltä vastakaikua". Ilmeisesti Siiri ainakin totesi, että yläkerran lavuaari ei vastaa ns. huutoon ja testasi tänä aamuna alakerran lavuaaria. Katsotaan, millainen vastaus sieltä tulee, tosin Siirinä en olis kovin toiveikas. Sen sijaan siitä rakkauskirjeestä, jonka Siiri lurautti suoraan mamin käsilaukun sisään, siitä voi jotakin vielä tulla. Aika näppärästi keksitty, ainakin minun mielestä. Mami tosin on eri mieltä, mutta se nyt ei ollut mikään yllätys, ainahan se on eri mieltä kaikesta kivasta.

Jostakin syystä mami ja isukki ovat myös hokeneet tätä lausahdusta "itkeä vai nauraa" ja ovat kuulemma pikku hiljaa kääntymässä tuon ensimmäisen puoleen. Outoja tyyppejä. Kuulemma pidämme mm. vähän turhan kovaa kuorolaulua ja vielä epävireistä ja eri tahdissa, on siinä kanssa meidän yhteisille serenadeille arvostus kohdaallaan. Lisäksi ne tänä aamuna töihin lähtiessään olivat vähän sitä mieltä, että uskaltaakohan meitä yksin jättää kotiin. No, jäisivät sitten kotiin.

Tässä siis päällimmäiset kuulumiset... muista meidän touhuista tulee jatkokertomusta, kunhan tuo mami on toipunut järkytyksestä. Ilmeisesti mami on kovin järkyttynyt siitä flunssasta, jonka kourissa hän on.