torstai 13. marraskuuta 2008

Elisabeth ja Robin

Tässä ne mamin mummola-viikonlopun vouhkaamisen kohteet nyt sitten on: Robin ja Elisabet (tässä järjestyksessä): Kuulemma erityisesti tuo tummempi eli Elisabeth vei mamin sydämen mennessään.

Onks ne nyt jotenkin ihmeellisiä? Ei minusta aikanaan... Kauhean karvaisia ne on ja niiden tassuthan on jo tuossa 8 viikon iässä isommat kuin meillä, hui, mahtaa niistä tulla isoja! Nooh, kait se on myönnettävä, kun lähemmin niitä tarkastelee, niin onhan ne ihan lutusia, kuten kaikki pikkuipanat. Sinällään on toki kamalan surullista, että Elisabeth ei ole vielä löytänyt uutta kotia itselleen. Siksikin kai se mami oli sitä jo meille roudaamassa. Lupasi kyllä, että jos joku hyvä koti löytyisi, niin mami kyllä huolehtii käytännön asioista.

Tässä vielä näiden kahden karvapallon oma emo Belladonna - koko kulmankunnan hiirten ja rottien kauhu! Belladonnaa katsellessa ja toisaalta verrattessa Elisabethiin, niin mieleen hiipii ajatus, että mikäs tumma ja tulinen sulho siellä vierailulla onkaan käynyt?

4 kommenttia:

Fanni Nöppönen kirjoitti...

oih ja voih... sanoo mun mami :) sillä on päässy pentukuume kroonistumaan.

Päivi kirjoitti...

Jos nämä ei vie sydämiä mennessään, niin ei sitten mikään. Täällä vain huokailen, että "voi, miten suloisia"!

Virve kirjoitti...

Aivan ihania pikkuisia! Elisabeth on kyllä yliveto, todella upean värinen.

Kääks miten tuntuukin, etät joka suunnasta löytyy pikuisia aivan liian suloisia kissanpentuja, se auttaakin kovasti krooniseen pentukuumeeseen..

Vulpes kirjoitti...

Voi että miten suloiset pikkupennut. :) Elisabeth varsinkin on todella ihastuttava pikkuinen. <3 Toivottavasti sille löytyy hyvä koti.