maanantai 19. tammikuuta 2009

Pesä

Tai itse asiassa pesät! Kyllä, me olimme olleet nii'in kovin kilttejä (tästä ei kai ollut edes epäilystäkään..), että Säde ei pelkästään saanut takan päälle uutta pesää, vaan me saimme uuden pesän myös takan eteen! Loppujen lopuksi tämä oli tietty ainoa oikea ratkaisu, sillä tyylitietoisina emmehän toki halua, että takan päällä on upouusi ja kaunis pesä, mutta takan edessä ikivanha pärekori, johon mami on vähän sinne päin ommellut sisuksen. Sen verran nuhteita joulupukille kuitenkin tuli, että pesät eivät ilmestyneet meille jouluaattona ja eivät ne olleet meitä edes kotona odottamassa. Olimme kieltämättä hyvin närkästyneitä tästä! Mami lohdutti, että oli kuullut tapahtuneen jotain hämminkiä pesän hankkimisen alkuprosessissa... No, pääasia, että saimme ne. Hetki tietty meni niihin tutustuessa ja niitä haistellen sekä pehmusteita oikeaan asentoon asetellessa. Mutta kun ulkoiset puitteet olivat kunnossa ja nurkat olivat oikean tuoksuiset, saatoimme todeta, että kiitos, kyllä kelpaa ja molemmat! Uudet pesät ovat niin hyvänkokoisiakin, että mahdumme niihin ilman mitään ongelmaa samaan aikaankin. Toki pieniinkin pesiin olemme pakkautuneet, mutta siellä tahtoo tulla vähän hiki.

Esittelen ensin uuden pesän käyttötapoja takan edessä. Ensimmäisenä sinne tietenkin mennään joko ruokalevoille tai muuten vaan nokosille, jos takassa on tuli ja lämpö näin taattua. Kyllä se Säde nautti ekoista pesuhetkistäkin uudessa pesässä. Tenava ei oikein tiennyt, miten päin olisi ollut ja suusta tulleet äänetkin olivat vikinästä kehräykseen ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Toiseksi hyvin usein pötköttelemme uudessa pesässä ihan vaan vierekkäin ja haaveilemme kesästä ja kesän antimista. Kolmanneksi kuvan kanssa esittelyssä se tärkein eli tietenkin pesä on tarkoitettu siihen jo aluksi mainittuun nukkumiseen ja se on ehkä se pääasiallisin käyttötapa. Sen vuoksi siitä pari esimerkkiä, miten hyödymme pesän antamat tilat. Olemme yleensä joko näin kerällä perätysten. Tässä on ainoastaan yksi huono puoli ja se on se, jos toinen meistä ei ole viime aikoina käynyt hiekkiksellä sillä isommalla hädällä… Mami onkin naureskellut, että eipä ihme, kun nukutaan niin sikeästi, kun on unikaasuja omasta takaa… hehheh, tosi vitsikästä. Mutta kyllä me tykkäämme nukkua myös toisen toisemme kainalossa, tässä tällä kertaa minä Säteen kainalossa. Kun tuo tenava on jo kasvanut minusta isommaksi, niin jotenkin luonnollisempaa se onkin, että mä olen Säteen kainalossa. Niin, saataisko nyt nukkua ihan oikeasti? Ai mutta se lahjatoiveen varsinainen alkulähde meinas ihan unohtua, uups. Siis, saimme samanlaisen pesän myös takan päälle. Isukksi tosin vähän tuunasi pesän pohjaa turvallisemmaksi, kun takan päällä on kuitenkin aika lämmin. Ja arvatkaas mitä? Minä kun en ole ikinä perustanut tuolla takan päällä pötköttelystä, mutta nyt perustan. Sehän on ihan yliveto!Mutta kuten varmasti tiedätte, niin tutkimattomat ovat kissojen mielet ja niin vain on toistaiseksi käynyt, että Säde ei kuitenkaan takan päällä tykkää olla pesässä, vaan sinnikkäästi pötköttää edelleen piippua vasten kovalla pinnalla. No, omapa on tenavan valinta ja kyllä se routa porsaan kohta pesään ajaa, mutta siihen saakka minä nautin takan päällä tilasta ja uuden pesän pehmeydestä. Jotain se Säde jupisi, että hän olisi halunnut samanlaisen sohvan, mikä Chili-serkullakin on, mutta eipä tenavan ihan kaikkea tarvii saada, mitä haluaa, eikö totta? Ja sitä paitsi, Sädettä on kehuttu niin pyytettömäksi kissaksi ja niin viattomana pyysi sitä pesääkin tyyliin värilläkään ei väliä ja tässä sitä ollaan. No, menköön tämän kerran.

Tässä yhteydessä voisimme muuten hieman pompana asiasta viidenteenkin. Muistatteko Elisabethin, sen pitkäkarvaisen pikkutenavan, jolle ei meinannut kotia löytyä? Tarina sai onnellisen päätöksen ja Elisabeth jäi emon luokse asumaan. Niin siinä vaan kävi, että pienen karvapallon kasvattaja ei sitten enää raaskinutkaan luopua siitä ja päätti pitää hänet. Arvannette, kuinka siinä olis käynyt, jos mami olis Elisabethin roudannut meille "väliaikaisesti"…. Joopa joo. Eli loppu hyvin ja kaikki enemmän kuin hyvin!

1 kommentti:

Päivi kirjoitti...

Jee, olette saaneet uudet upeat pesät! Voiko sitten suloisemmalta näyttää kuin te kaksi siellä köllöttelemässä:) Nämä kuvat saavat minut niin hyvälle mielelle.