Täällä ollaan taas

Hei vaan kaikille ja oikein erinomaista alkanutta uutta vuotta! Tuokoon se tullessaan kaikkea uutta ja kivaa.

Mutta kuulkaas, me ollaan taas kotona. Me olimme Säteen kanssa täysihoidossa Ritva-tädin luona yli kaksi viikkoa, kun mami ja isukki olivat liesussa jossakin päin Aasiaa, ei se kohde sinällään meitä nyt niin hirveästi kiinnosta. Olimme toki vähän pöyristyneitä siitä, että meidät roudataan pois kotoa jouluksi, mutta toisaalta, paras mahdollinen varakoti meitä odotti - eli tuhannet kiitokset vielä Ritva-tädille je Petri-sedälle loistohoidosta. Terkut myös niille karvaisemmille kumppaneille sinne. Mahtaa teillä olla nyt rauhaisaa, kun ei meidän elohiiri ole siellä säheltämässä?

Muistattekos muuten, että niin viime kuin toissavuonakin olen jouluna ollut hoidossa Ritva-tädin luona. Silloin kaksi vuotta sitten minusta ja Paroni-veljestä otettiin tämä peppu vasten peppua -kuva, joka on mamin mielestä ihan superhellyttävä. Nyt hän sanoi, että tuskinpa enää saadaan päivitettyä otosta vastaavasta tilanteesta. No, mami oli väärässä, kuten niin kovin monesti muutenkin. Katsokaapas tätä, tuore peppu vasten peppua -kuva (ja jos välissä olevasta peitosta alkaa valittamaan, niin se on ihan turhaa saivartelua): Mutta mites meidän aika hoidossa menikään? Vähän tuota Sädettä aluksi jännitti uudessa paikassa, mutta loppuvaiheessa taisivat vakioasukit jo toivoa, että voi kun olis jännittänyt vähän kauemminkin... Lisäksi siellä oli toooosi hieno joulukuusi! Pidimme mamille antamamme lupauksen ja annoimme kuusen olla ihan rauhassa. Siellä oli muutenkin kaikkea kivaa, mitä meillä kotona ei kyllä ole. Esim. alla oleva kiipeilypuu, vähänkö se oli makea. Sinne mahtui niin Geri-emonikin kuin veljeni Paroni minun lisäksi saman aikaisesti ja siltikin jäi yläpeti vapaaksi. Erityisesti mä tykästyin tuohon umpipesään, siellä oli jotenkin tosi kotoisa. Samoin löysin viimeinkin sen paljon puhutun digiboxin. Paljon puhutun siksi, että sen lämmössä käy vuorotellen niin Elea-täti, Geri-emo kuin Paroni-velikin lämmittelemässä. Isukki ja mami nauroivat kerran oikein makiasti, kun Paroni oli kuulemma ollut ainakin viidellä mutkalla, jotta olis pysynyt boxin päällä. Ja kyllä, se boxi nyt vaan oli oikein hyvin muotoiltu, siinä oli oikeasti hyvä olla. Kun tulimme takaisin kotiin, kävin aika pian testaamassa meidän boxia ja ei, ei se ollut niin hyvä. Aidan takana on ne boxitkin lämpimämpiä.

Ja mitäs Säde sitten touhusi? Kun oli tosiaankin siitä alkujännityksestä päässyt, niin vauhdilla ja vaarallisilla tilanteilla ei ollut rajaa. Ilme kertokoon kaiken.... Mutta tapahtui siellä Säteen kannalta muutakin merkittävää. Säde nimittäin löysi Paroni-enosta sen sisäisen kollin, joka häneltä on viety ja konsultti lisänimi tilalle annettu. Juu'u, meidän vauvalla oli toinen juoksu - tosi vieraskoreaa... Juoksu kasvatti tenavan egoa taas ainakin kaksi metriä ja niin polleana poseeraa kamerallekin - aikuinen nainen mukamas. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä meillä oli ihan kamalan kova ikävä isukkia ja mamia sekä omaa kotia, vaikka ei me sitä niille myönnetäkään. Tästä enemmän ensi kerralla. Nyt me nautiskellaan oman ihanan kodin maailman parhaista tuoksuista ja toisistamme!