Avara luonto

Olemme ennenkin maininneet, että katsomme koko perhe aina yhdessä Avaraa luontoa lauantai-iltaisin - se on ihan ykkönen. Tosin jostain syystä noi eivät tykkää siitä, kun mä tykkään tästä ohjelmasta vähän liiankin ja menen nenu kiinni telkkuun katsomaan. Eilen tuli ihan ylivetojakso, kun oli paisteja tarjolla. Ohessa tilannekuvia kera mun mielipiteiden ja ajatusten.

Tää on ihan supermielenkiintoista ja pahus soikoon, kun lupasin noille, että yritän pysyä niin sanotusti nahoissani ja katsoa sovitulta etäisyydeltä. Toi tipu on komea. Siis yök - toi syö madon, uups, se onkin pikkufisu. Tolla näkyy olevan samat ruokailutavat kuin Säteellä eli kokonaisena vaan kaikki massuun, mihin sitä purukalustoa tarvittaiskaan. No huhhuh - täähän menee jo "kielletty alle 2 v kissoilta" -osastolle. Säde, silmät kiinni ja heti. Noh, lopettakaas jo, ihan epäreilua rehennellä siinä. No hehheh - tosi reilua, kamera edessä ja takana, mihin mä nyt katson, etten vaan joudu valokuvattavaksi edestä päin. Ihan oikeesti, mä mitään kukkapeltoa halua katsoa, tiput takaisin ja heti. Mami, vaihdoitko sä kesken kaiken kanavaa????? Paistit takaisin ja nyt. Tää pelleily alkaa jo vähän kypsyttämään. Siis toi tipu alkoi mulle uhittelemaan ja nyt se yrittää pörhistellä siinä, jotta näyttäisi isommalta. Mutta mäpä hyppäsinkin telkun viereen ja taas alkoi tipua pelottamaan! Tosin, ei tuo ihan kerralla taitais mun massuun mahtua, josko vaikka yhden jalan Säteelle... Muuten, miksi meidän pihalla ei näy noin kivan värisiä paisteja, ne on lähinnä hyvin pliisun näköisiä. Maku varmasti menee käsi kädessä värityksen kanssa. Mä kyllä lähden seuraavan kerran isukin ja mamin mukana kaukomaille maistamaan värikkäitä paisteja. Onneksi noi eivät alkaneet tällä kertaa valittamaan siitä, että ihan en jaksanut lattialla olla koko aikaa...

Kaikille isukeille muuten oikein hyvää isänpäivää! Toivottavasti tekin olette omastanne samaa mieltä kuin minä omastani eli hän on kyllä maailman paras isukki!