Terveiset söpöläiseltä

Meillä vouhotettiin taas eilinen ilta.. Mami ja isukki kävivät meinaan katsomassa Viola-tyttöstäni hänen uudessa kodissaan ja kovasti isukki yritti saada käynnin jälkeen mamilta vakuutusta, että ei, meille ei tule kolmatta kissaa (ikään kuin Viola nyt olisi ollut "saatavillakaan"). Mutta siis, Viola-neiti oli kasvanut kuulemma ihan hurjasti ja ei ollut todellakaan enää mikään pikkukisu, vaan oikeasti nuori neitokainen. Ja niin suloinen ja ihana kehruukone vieläkin. Mami oli kuulemma yllättäen pusutellut ja halinut tytön ihan ympäriinsä ja kiitos Viola, kyllä mekin saimme terveisesi tuoksujen välityksellä! Ja tuttu veikeyskin on selvästi säilynyt sekä aina valmiina leikkiin -asenne. Mutta kyllä tyttö osaa olla aika hurrrrrja petokin, vai mitäs tästä tuumaatte? Lisää kuvia käynnistä löytyy täältä. Vanhemmat ladyt kuvissa edustavat minun esiäitejäni - ei liene epäselvää, mistä minunkin kauneuteni on periytynyt Geri-emoni sitä vain matkalla lisäten?

Mutta kyllä mami oli tyytyväinen ja onnellinen näkemäänsä. Kyllä vaan pieni tyttö osaa olla iloinen, omiin ihmisiinsä kiintynyt ja reipas, vaikka vastoinkäymisiä on joutunut kohtaamaan enemmän kuin laki sallii yhdelle kannettavaksi. Eipä tuntunut silmän puuttuminen tyttöä haittaavaan ja itsetunnossa ei ainakaan ollut minkään sortin ongelmaa - sen verran tomerasti (=vähät välittäen) otti vastaan vanhempien ladyjen komennusyritykset. Ja kummasti ne vanhemnmatkin ovat nuortuneet ja noikin näkivät sen, kun sukupolvet kirmasivat keskenään isosta ikä- ja arvokkuuserosta huolimatta =) Viola on myös reipas ulkoilija. Siinä missä vanhemmat jo hakeutuivat uunin viereen lämmittelemään, kirmaa Viola vieläkin ulkohäkkiin tasaisin väliajoin tarkistamaan tilanteen.

Kovasti terveisiä meidän reippaalle tytölle!