Enää ei tarvitse omia odotella, vaan voi ihastella! Säde pisti palvelusväkeen vipinää aamulla ns. heittämällä vedet lattialle. Siitäkös säpinä syntyi, kun mamilla mukamas oli pakottava meno. Nooh, onneksi Ritva-täti tuli hätiin ja piti Sädettä tassusta kiinni, kunnes mami ehti takaisin. Puolentoista tunnin ponnistelujen jälkeen maailmaan syntyi 75 g painoinen riistavauva. Ja puoli tuntia tästä tupsahti maailmaan 94 g painoinen riistavauva. Ensi arvion mukaan eka on poika ja toka on tyttö - varmuudella voidaan sanoa, että toinen niistä on oikein! Säde-emo on onnensa kukkuloilla ja niin levollisena ja rauhallisena pesässä hoitaa omia aarteitaan. Mami ja Ritva-täti ovat ihan ihmeissään, että eikös tässä yötä tarvitsekaan valvoa. Nooh... minä kyllä otan omani takaisin sitten yöllä.
Mutta siis - me nautimme täällä onnen tunteesta, jonka toivomme jatkuvan. Palaamme asiaan varmasti jo huomenna ja ehkäpä jopa kuvien kera. Etukäteiskommenttina voimme sanoa, että meillä on tumma riista ja meillä on lähes tulkoon musta riista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Pieniä abyvauvvoja ei voi koskaan olla liikaa. Onnittelut Säde-emolle ja muullekin perheelle.
Onnea, onnea!!! Jään innolla odottamaan mamin kuvareportaasia.
Lähetä kommentti