Söpöysvaroitus

Tästä eteenpäin ei kannata jatkaa, jos ei halua nähdä jotain supersöpöä... Meidän palvelija kävi Ritva-tädin kanssa katsomassa Saagan viisiviikkoisia lapsukaisia ja arvannette, mistä meillä ollaan puhuttu sen jälkeen ja eipä noiden kuvien perusteella voi paljoa eri mieltä ollakaan, Saagalla on aivan ihastuttavat lapsoset kasvamassa ja lapset ovat saaneet jo nimetkin! Mutta toisaalta on myös sanottava, että näin samannäköisia pentuja ei olekaan..

Saaga-emo on ihan oikeutetusti kovin ylpeän näköinen pentujaan esitellessä:
Poika 1 - se isompi ja rauhallisempi eli Redcheetah's Leevi: Tyttö - se pentueen prinsessa eli Redcheetah's Linnea: Poika 2 - se pienempi pojista ja vekkulimpi eli Redcheetah's Luukas: Eikä kuvista toki Siiri-tätiä sovi unohtaa, hän osallistuu kovasti jo lapsosten hoitoon, kokemuksen syvällä rintaäänellä höystettynä. Näiden pikkujalkojen tepsuttelua, antennihäntien viipotusta ja pikkuvekkuileiden touhuja voisi katsella loputtomiin, ne ovat nyt niin mainiossa iässä! Täältä löytyy setti kuvia, joissa on kolme eri pentua. Ja jos ei ole, niin kissojen palvelija a) huijasi kuvaajia tai b) oli ihan yhtä sekaisin kuin kuvaajatkin.... Lukuohjeena sen verran, että ihan ekassa kuvassa on Luukas (kuva jostain syystä hyppäsi ensimmäiseksi..?), sitten alkaa Leevin yksittäiskuvat, narunvetokisan, pisuhetkien ja ruokailun jälkeen on Linnean poseerausvuoro ja kun Luukas taas ilmestyy palvelijan kämmenelle, on Luukaksen vuoro olla linssiludena.

Sisko ja sen veli

No, ihan täsmällisesti ei noin, mutta ainaskin melkein. Meidän Säteen silmäterä eli Inka, nykyinen Kuje, on saanut ns. pikkuveljen! Jotenkin palaset vaan loksahtavat kohdilleen, kun oikein niin toivoo! Muistanette pienen karhunpoikasen eli Viljan Kaapo-pojan. Niinhän siinä kävi, että Kujeen palvelija meni Kaapoa katsomaan ja tulos oli se, että jokunen aika sitten Kaapo muutti Kujeen seuraksi. Samalla Kaapon kutsumanimi muuttui Sahramiksi. Voinemme todeta, että vauhtia ei siitä taloudesta tule puuttumaan, kun serkukset pistävät parastaan.

Ihan ei Kuje purematta niellyt tietenkään sitä, että hänen valtaistuinta horjutettiin, mutta eipä aikaakaan, kun positiiviset puolet veivät voiton negatiivisista ja nyt siellä on parivaljakko, jolta ei mielikuvitusta puutu.. Olemme hyvin iloisia siitä, että Kaapokin pysyi ns. suvussa ja tutussa porukassa! Turku alkaa muuten olla aika tehokkaasti kansoitettu Redcheetah's kissoilla.

Ohessa muutamia kuvia serkuksista. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan tarinoita kaikista kepposista ja ylläreistä, mitä parivaljakko touhutessaan saakaan aikaiseksi.

1 + 1 = kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Ihan pakko on vielä hetkeksi palata tuohon meidän lämpötyynyyn. Niin, siis todellakin, meidän lämpötyyny, noi teki vähän kauppoja Ritva-tädin kanssa ja nyt se on ihan meidän ikioma. No, mami loukkasi selkäänsä ja ensihoitona hän omi sitten MEIDÄN lämpötyynymme. Olishan se pitänyt arvata, että tyhmästi teki, kun kylmällä sitä olis pitänyt hoitaa, eikä lämpimällä. Kyllä me Säteen kanssa yritettiin sitä katseillamme hänelle viestittää, mutta eihän se meitä koskaan todesta ota. Seuraavana päivänä vasta uskoi, kun lääkäri oli ojentanut asiassa.

Tällä kertaa kuitenkin mami oli yhdessä kohtaa hyvinkin oppivainen ja kekseliäs. Tässä esimerkki, kuinka lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja niin olimme sekä mami että minä tyytyväisiä.

Saagan söpöläiset

Tekevälle sattuu, sitä sanotaan, niin myös ammattilaisille. Osa teistä varmaankin muistaa, kuinka S-pentueeseen tulikin yllättäen tyttöenergiaa, vaikka aluperin kissanristiäisissä tuli nimiksi Sisu, Simba ja Saaga. Lopputulema olikin neitimäinen Säde, Siiri ja Saaga. Muistinvirkistykseksi linkki taannoiseen postaukseen tässä. Niin, että miksi vanhoja aletaan yhtäkkiä muistelemaan. No katsokaas siksi, kun Saagalla ei olekaan kahta tyttöä ja yksi poika, vaan päinvastoin, siellä onkin kaksi poikaa ja yksi tyttö. Hih, sattuu sitä lääkärillekin virheitä, mutta todistettavasti kahden peräpäästä löytyy nyt enemmän "tavaraa"...

Noi kävivät tänään katsomassa Saagan reilun kolmen viikon ikäisiä ihanuuksia ja onhan ne aika suloisia, ei voi muuta sanoa. Mutta myös hämmästyttävän samannäköisiä, ainakin kuvissa. Kovasti mami vakuutteli, että kyllä hän paikan päällä ne erotti paremmin, mutta nyt ei kuulemma ala edes yrittämään arvata, kuka on missäkin. Pieni aavistus on, mutta ei aio julkisesti niitäkään kertoa, väärin menee kuitenkin (mahtoiko tulla edes kolme eri yksilöä....).
Vauhdissa löytyy eroja jo näin lyhyenkin tapaamisen perusteella ja kuten näkyy, niin myös aikamoisia velikultia ovat ja kaikki raot pitää tietenkin tutkia. Ja kyllä, vaikka kovasti aletaan tutustua muuhun maailmaan, niin kyllä se emon lämpö ja läheisyys on sitä parasta vielä. Koko setti löytyy täältä. Mutta on ne vaan niin syötävän suloisia, että ei mitään rajaa!!!

Viikonlopun teema

Teema olkoon yllättäen "otetaan rennosti"! Lämmön metsästyksessä onkin tullut niin väsy, että nyt on syytä levätä, ihan koko porukan voimin. Näytämme tässä mallia siitä, kuinka kaksi palvelijaa ja yksi kissa mahtuu hyvin pieneen tilaan. Ja tilaa olis vielä useammallekin kissalle. Ja ymmärtänette, että johtuen hieman hankalasta asennosta, on kuva otettu kännykällä ja on hieman sumea. Eihän toki hyvää symbioosia kannata rikkoa vain sen vuoksi, että lähdettäisiin parempaa kameraa hakemaan.

Kadonneen lämmön metsästys, the end

Ja mitä sitten tapahtui? Itse asiassa hyvinkin paljon ja tunteet kuohuivat hyvin moneen suuntaan sekä meillä että meidän palvelijoilla. Aloitetaan tästä kuvasta - eikös olekin reilua?Digiboxihärvelikasa siis muutti hyllylle, jonne me emme enää mahdu. Voitte varmasti kuvitella sen epäuskon ja tyrmistyksen, kun tämä iski tajuntaamme. Että noi voi olla ilkeitä! Oikeita pikkukissan kiduttajia! Osoitin hyvin rankasti mieltäni niin kuopsuttamalla verhoja kuin mököttämällä siinä, missä se lämpötyyny OLI ollut edellisenä päivänä.Mutta pienten kehityskeskustelujen jälkeen me Säteen kanssa tajusimme, että itse asiassa meillä on maailman parhaat palvelijat, jotka todella huolehtivat meistä ja meidän hyvinvoinnista. Ja mikä sai kelkkamme kääntymään? Noh... katsokaas kun... tässä eräänä päivänä multa oli tullut pieni (kaikki on suhteellista) karvapallo-oksu kesken lämmittelyn ja se oli mennyt sitten sinne laitteiden sisään. Noi sai meidät tajuamaan, että jos se olisi ollut jotain muuta olomuotoa kuin karvaa, niin tilanne olisi voinut olla erittäin vaarallinen. Noilla oli oikeasti suuri hätä ja huono omatunto, että olivat saattaneet meidät vaaraan. Eihän siinä voinut olla noille vihainen, eihän? Ja kun vielä kaupanpäälle lämpötyyny ilmestyi kehiin, hellyimme noille niin, että mahduimme samalle tyynylle. Se oli itse asiassa aika kivaa, kun tuli lämpöä niin alhaalta (lämpötyyny), sivusta (Säde) kuin ylhäältäkin (noiden lämpimät katseet). Näiden hempeilykuvien siivittämänä haluamme toivottaa kaikille oikein hellyttävää ja lämmintä viikonloppua!

PS. Älkää menkö sähkölaitteiden päälle, jos on oksuvaara...