torstai 5. toukokuuta 2011

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Näinhän se on. Ihmeellisiä asioita on niin kotonakin kuin erityisesti mummolassa. Mummolassa tietenkin osittain myös sen vuoksi, että siellä käydään ulkoilemassa niin paljon harvemmin. Tässä kuvasarja teemalla ”ihmetys”.

Kukas sä olet – ja mistäs sä siihen tupsahdit? Ikinä ennen en ole sinua nähnyt – kai…
Siis mitä, ihanko oikeasti meinaat seurata mua joka paikkaan, on se nyt kumma, kun ei hetken rauhaa. Siis mitä, mikä ihmeen piikki mun jalkaan tarttui, en mä ole mikään piikkien kuljetusteline. Jaa, täällä kuusen alla on joku käynyt, tätä täytyy käydä ihmettelemässä vielä tarkemmin. No totisesti, täällä on käynyt se sama huonokäytöksinen herra, joka oli kesällä käynyt lurauttamassa härskin kirjeen juuri sinne mun pisupaikalle. Annas olla viimeinen kerta, kun tulet meidän mummolaan häiritsemään. Ja täälläkin, täälläkin on jotain tosi jännää ja pörisevää. Juu niin oli ja katti lähti nopeasti, kun tokkurainen mehiläinen alkoi tehdä liian läheistä tuttavuutta…

Ja yhden sortin ihmetys oli tämäkin – kovin oli köyhää, rapsakkaa ja mautonta vielä tuolla ruohotarjontaosastolla.

3 kommenttia:

Naukulan Mamma kirjoitti...

Voi mitä ihania seikkailuja siellä onkaan ollut! On se kyllä ihme, ettei kaveria aina tunnista. Täälläkin joskus Helmi on saanut kamalan kohtauksen kun Wilma on pyrkinyt ulkotarhasta sisään.

Saila kirjoitti...

Ihania ilmeitä! Kylläpä ovat kauniit kasvot kissoilla.
Ruohotarjoilu on tosiaan vielä aika aneemista, samaa minunkin pojat miettivät.

Viivi kirjoitti...

Naukulan mamma: joo, muisti on joskus vähän lyhyt.... ;-)

Saila: kiitos! Onneksi nyt jo alkaa muuten ruoho-osastollakin vihertämään.