Mamin mielestä meidän vauhti kohti merta oli jopa sitä luokkaa, että olis luullut meitä kalastajakissoiksi. Ei mitään kunnioitusta kuulemma. Ihan ei nyt ymmärretty, miksi sitä olis näin rannalta käsin pitänyt niin kunnioittaa, ettei olis voinut ihan vedenrajaan mennä? Hassu mami, mutta sitähän se on, aina epäilee meidän rohkeutta.
Eihän Säde voinut vastustaa kiusausta, vaan pakko oli mennä maistamaan vettä (kuten myös minä, jos nyt ihan rehellisiä ollaan...) 
Sanottaisko, että varsin veikeä sivumaku tässä vedessä... jotenkin näin taisi Säde todeta meriveden mausta. 
Huomatkaa varsin kalliokiven muotoinen laskeutumisasentoni. Tänne kielekkeelle on pakko päästä tutustumaan tarkemmin tuohon vesielämään. 
Majakka ja perävaunu, niinhän se menee, sinnehän se Säpsykkäkin ilmeistyi. Meillä meinas kyllä mennä silmät ihan sekaisin, kun pikkufisuja pongailimme ja yritimme nähdä niitä auringonheijastusten välistä. Rankkaa - eikö totta? 
Siis tuonne mä en ehkä kuitenkaan halua ja tuota vettä en nyt kuitenkaan maista... eihän ole pakko, eihän? 
Seuraavat kaksi postausta sitten keskittyvät meidän poseerauskuviin, niitäkin sieltä mukaan tuli!
5 kommenttia:
Hienoja vesikuvia. Ja onhan se nyt selviö että tämä kaksikko tutustuu vähän isompaankin vesilätäkköön tassutuntumalla.
Oi oi joi! Miksi joko minä tai Blogger emme ole huomanneet näitä saaristokuvia aikaisemmin? Huh, onneksi nyt huomasin. :)
Voi teitä onnenkissoja ja -ihmisiä! Näyttää ja kuulostaa niin tutulta, että tulee valtava mökkeilyikävä. Rohkeat merikissat ovat parhaita, sekä merta täpätessään että kallioilla nauttiessaan!
Ja veneilyäkin vielä. Se vaatii jo todellista rohkeutta. Meillä ei ole sitä kokeiltu, vaikka veneessä on kyllä käyty ja pojilla on pelastusliivitkin. Hienoa kuitenkin aina välillä kuulla, että joku kissa veneillyt ja selvinnyt koettelemuksesta kunnialla!
Rohkeita kissoja ja hienoa seikkalumieltä!
Tuo veden maistamisen jälkeinen kuva on niin loistava! Taisi olla aika ätläkkää :P
Kyllä, koimme itsemme todella onnekkaiksi, kun pääsimme tuonne juhannusta viettämään. Ja palvelijat olivat oikeasti ylpeitä kisuleista, niin hienosti kaikki meni!
Tasha: juu, ilme oli hyvin paljonpuhuva ja kauan... :-)
Lähetä kommentti