Taisimme luvata myös todisteita siitä, kuinka juhannuksena lämmittelimme rantakallioilla ja tässähän niitä. Olen aina pitänyt siitä, että pyöriskelen esim. asfaltilla, katukivetyksellä tai ihan vaan sora-/savimontussa. Mutta kyllä siihen listaan hyvin voi lisätä myös rantakalliolla kieriskelyn. Alusta oli sekä sopivan kova irtokarvojen hinkkaamiseen että sopivan tasainen, jottei se sitten sattunut. Lisäksi se oli täydellisen lämmin! Ja puhdas! Ensin näyte yläkalliolta ja sitten rantakalliolta.
Ja mitähän tässä mahdoinkaan tehdä, yritinkö kielellä hivuttaa valjaat pois päältä vai leikkiä sammakkoa ja napata lennosta perhosen? Ehkä kuitenkin näytin kieltä sille kotkalle, joka turhaan sai edes hetken haaveilla makoisasta rotupaistista. Meidän mamin HAUKANkatse pongasi sen heti ja me olimme turvassa.
Tämä oli itse asiassa varsin harvinainen asento tämän viikonlopun ulkoiluille. Ei sitä näin matalana ja paikallaan malttanut kyllä paljoa olla. Itse asiassa, tämä taisikin olla vain siirtymäasento kalliolla lämmittelystä kohti uusia kohteita.
Toki hetkelliseen haaveiluun nämä kurkistelupaikat olivat myös mitä loistavimpia. Tässä kohtaa taisi ajatukset karata jonnekin ison öttiäisen ja pikku tipusen välimaastoon. Vai oliko se kuitenkin fisu?
Ja mamin mieleksi, katsoin mä kameraankin, ainakin melkein. Pidän itse tästä kuvasta sen vuoksi, että siinä minun villeys ja luonnon kauneus jotenkin sopivasti yhdistyvät ;-).
Ja mitähän tässä mahdoinkaan tehdä, yritinkö kielellä hivuttaa valjaat pois päältä vai leikkiä sammakkoa ja napata lennosta perhosen? Ehkä kuitenkin näytin kieltä sille kotkalle, joka turhaan sai edes hetken haaveilla makoisasta rotupaistista. Meidän mamin HAUKANkatse pongasi sen heti ja me olimme turvassa. 
Tämä oli itse asiassa varsin harvinainen asento tämän viikonlopun ulkoiluille. Ei sitä näin matalana ja paikallaan malttanut kyllä paljoa olla. Itse asiassa, tämä taisikin olla vain siirtymäasento kalliolla lämmittelystä kohti uusia kohteita. 
Toki hetkelliseen haaveiluun nämä kurkistelupaikat olivat myös mitä loistavimpia. Tässä kohtaa taisi ajatukset karata jonnekin ison öttiäisen ja pikku tipusen välimaastoon. Vai oliko se kuitenkin fisu? 
Ja mamin mieleksi, katsoin mä kameraankin, ainakin melkein. Pidän itse tästä kuvasta sen vuoksi, että siinä minun villeys ja luonnon kauneus jotenkin sopivasti yhdistyvät ;-). 
5 kommenttia:
Viimeinen kuva on ihana! Mutta niin ovat kyllä muutkin! Varsin mainio iso sammakkokin siellä ;)
Kauniita kuvia, kyllä on kelvannut nautiskella elämästä noin ihanissa maisemissa!
Hienoja kuvia - alimmainen kuva on hyvin ylväs! :)
Kallio on varmasti mitä parhain aurinkoalusta, joka lämmittää somasti massua. Voisi kuitenkin kuvitella että kätevintä on pitkään varaava lämpö ja se että innoissaan kierivä kissa on yhtä puhdas lopettaessa kuin alkaessaankin.
Kiitos! Kuvia tuli tosi paljon, mutta kun ne vaan oli niin ihania....
Lähetä kommentti