Mami kävi moikkamaassa ja kuvaamassa lapsenlastani eli Saagan Linnea-tytärtä hänen täyttäessään yhden vuoden. Ei epäilystäkään, kenen tyttö on kyseessä: Saagan hienot piirteet ovat periytyneet upeasti niin rakenteeseen, ilmeisiin kuin turkkiinkin. Mutta häivähdyksen kuulemma minun katsettanikin mami oli Linnean silmissä näkevinään - ainakin silloin, kun Linnea palvoen katsoi omaa palvelijaansa :-). Yhtä kaikki, mami todella ihastui näkemäänsä!
Linnealla kaikkinensa on hieno koti ja upeat palvelijat. Kaikesta näki, että "hieman" oli periytynyt myös tätä meidän suvun taitoa kietoa palvelijat tassunsa ympärille... köhköh, siinähän ei mitään pahaa tietenkään ole. Myös vauhtia tytöstä löytyy ja pienen alkujännityksen jälkeen sieltä kuoriutui varsinainen linssilude, joka jaksoi poseerata enemmän kuin kuvaajan kunto kesti kyykistellä.
Tässäpä siis satoa kuvauksesta - kissakauneutta tuutin täydeltä.
5 kommenttia:
Linnea kuulostaa ja näyttää aivan ihastuttavalta, suorastaan prinsessamallikaunottarelta!
Huokaus - nää on vaan niiiiin kauniita kissoja! Upea väri, olemus, ilmeet, rakenne... Minäkin olin ihan samaa mieltä otsikosta, että pitäkö valita mukamas? Sehän on selvästi kaikkea!
Ohoh, onpas tässä neitosessa roimasti sukulaisnäköä, totta tosiaan!
Kaunotar on! <3
Punaisilla abyilla on nähtävästi vaaleanpunaiset anturat ja teillä riistoilla ruskeat, mutta mitenkäs beigeillä ja sinisillä abyillä?
Kiitos kommenteista - Linnea on NIIN kaunis!
Heidi: hauska kysymys/huomio. Punaisilla ja beigeillä on vaaleanpunaiset anturat, riistoilla eli meillä lähes mustat ja sinisillä sellaiset violetinruskeat. Sinällään jännä, että noinkin paljon poikkeavat!
Lähetä kommentti