| provided by hit-counter-download.com . |
Ihan ei samanlainen keko ole tuossa pään päällä, kun tuuli nappas enimmät pois, mutta eipä mami jaksanut tälläkään kertaa mulle vihainen olla, vaikka kukkapenkkiin aikamoisen kolon olinkin ehtinyt kaivaa. Naureskeli vaan, että on siinä mulla näyttelykissa... No, itse en ole tuota näyttelykissan roolia edes valinnut...
Siis, nää kaikkihan on mun, koska mun nimissä siihen arpajaisiin osallistuttiin, eikö totta Naukulan likat?
Hmph, mami nuhteli mua itsekkyydestä ja kehui Sädettä, kun toinen niin kärsivällisesti odotti omaa vuoroaan. Juupa juu, kiersi kuin kissa kuumaa puuroa ja häiritsi mun keskittymistä uusien ihanuuksien tutustumiseen. Ei siis auttanut, kun luopua osasta, mutta kyllä mä vähän mulkoilen mamin suuntaan, nää oikeasti oli kaikki mulle.
Jääkö epäselväksi, kuka omi lelut? NÄMÄ ON MUN ja pysykääkin kaukana, Säde kertoi asian harvinaisen selväsanaisesti.
Ja mitä tenava niillä teki... Ensin pientä halittelua:
Perään pientä pusuttelua. Ja kyllä siinä ihan täysi pesukin hiirulaisille tuli. Vähän taisivat saada myös potkutusta. Säde rakastaa tällaisia leluja, jotka saa näppärästi tassujen väliin, joita voi pestä ja ja joilla voi riehua. 
Kuin pisteenä i:n päälle oli ne herkkunapit. Sädehän rakastaa sellaisia herkkutikkuja, joita minä en voi sietää. Mutta arvatkaas mitä - meidän näköjään LÄHES kaikki ruokainen Säde ei tykännytkään näistä napeista, vaan minä oikeasti saan ne KAIKKI!!! Ne oli ihan taivaallisen hyviä...
Mami oli sitä paitsi ihan liian hidas kaivamaan niitä pussista, joten otin ns. lusikan omaan käteen ja iskin kiinni. Namskis!
Lisää tällaisia arpajaisia ja arpajaispalkintoja - kiitos!
Siis, kyllä. Siinä olen MINÄ - VIIVI - veljieni Paronin ja Pontuksen kanssa ruokailemassa. Vähänkö mä olin otettu, kun Ritva-täti oli valinnut meistä kuvan tuonne. Mähän oon ihan oikea julkkis, kun olen ollut jo ties kuinka monessa lehdessä! Koskahan tuo Seiska alkaa päivystää meidän nurkilla...?
Viivi: No, milloin viimeksi Säde on ollut niin kauan aikaa paikallaan, että ehtisin sen kaapata kainalooni? Saatikka sitten saisin sen pysymään siinä...
Viivi: Siis ei ole totta, ainako kaikki on minun syytäni. Olen pääsääntöisesti aina hyvinkin kuvausvalmiudessa, mutta kun et itse ole kameran kanssa silloin valmiina. Syytön mä siihen olen, että olet väärässä paikassa ja väärään aikaan.
. Tästä tulikin mieleeni, että Pilvi-siskoseni - mitä sinulle kuuluu?
Olis voinut luulla, että Säde alkaa murista ja kiristellä hampaitaan, mutta mitä vielä. Meidän yltiökiltti tyttö kuvitteli saaneensa uuden poikaystävän ja voi sitä lempeä ja kiehnäystä, mitä täytetty näätä saikaan osakseen. 
Itse asiassa lopulta siinä kävi jo niin, että tuttavuus meni niin tarkalle tasolle, että nyt jännityksellä odotamme, koska pappa huomaa, että tämäkin otus on saanut hieman liiankin läheistä käsittelyä meiltä… Säteen suusta sitten niitä karvatuppoja löytyi ja mami yritti niitä salaa viedä roskiin..
Mutta hyshys, ei kerrota papalle, eihän?
Mamin mielestä mä jopa näytän siinä uskottavasti isolta ja pelottavalta. Ja enkö muka sitä ole? Tässä lisää osoitusta pedon asennoista – vaviskaa kaikki kesän öttiäiset ja herkkupalat, minä olen asemissa! 
Siis mitä, ihanko oikeasti meinaat seurata mua joka paikkaan, on se nyt kumma, kun ei hetken rauhaa. 
Siis mitä, mikä ihmeen piikki mun jalkaan tarttui, en mä ole mikään piikkien kuljetusteline.
Jaa, täällä kuusen alla on joku käynyt, tätä täytyy käydä ihmettelemässä vielä tarkemmin. 
No totisesti, täällä on käynyt se sama huonokäytöksinen herra, joka oli kesällä käynyt lurauttamassa härskin kirjeen juuri sinne mun pisupaikalle. Annas olla viimeinen kerta, kun tulet meidän mummolaan häiritsemään. 
Ja täälläkin, täälläkin on jotain tosi jännää ja pörisevää. 
Juu niin oli ja katti lähti nopeasti, kun tokkurainen mehiläinen alkoi tehdä liian läheistä tuttavuutta…
Toive toteutui, niin isukki kuin pappakin kävivät mua rapsuttamassa. Kiitokseksi siitä luovutin tuolin papalle, jotta hän sai rauhassa ja hyvässä asennossa lukea lehtensä ja siirryinkin siis auringonottoalustalleni.
Siinä pötkötellessä ei kuvauksetkaan pahemmin häirinneet. Olo oli jokseenkin täydellisen raukea ja lepäävä.
Kun univaranto alkoi olla täynnä, siirryin pikku hiljaa kunnolla heräilemään alemmalle tasanteelle, ei tässäkään ihan hassummat oltavat olleet.
Säde sammui kuin saunalyhty jo lattiatasolle, ei paljoa jaksanut uuninpankolle pomppia, vaan jäi tuhisemaan siihen papan jalkojen juureen. 
Noi nauroivat vähän Säteelle, koska vaikka tyttö oli kuinka sikeässä unessa tahansa, niin auringon siirtyessä ikään kuin magneetin vetämänä myös Säde liikkui aivan huomaamattomasti juuri sinne, missä aurinko parhaiten häntä lämmitti.