Millainen on minun päiväni?

Niin, miten minun normipäiväni sujuu.. Kun on arki, niin herään yleensä kellonsoittoon (karmea ääni..) ja singahdan siitä yleensä mamin päälle ja alan polkemaan hurjan kehräyksen kera. Täytyyhän sitä mamillekin suoda lempeä herätys.. Isukki tulee yleensä siihen ihan viereen ja välillä annan myös aamusuukon hänelle. Myötätunnosta nousen hoitajien mukana aamiaiselle, tosin ihan aamusta mulle ei yleensä maistu mikään ruoka. Ja periaatteesta pyydän ulos, vaikka tiedän lopputuloksen. Samoin periaatteesta jään surullinen katse silmissä katsomaan, kun he lähtevät jonnekin (tätäkään ei voi ymmärtää, missä he niin monta päivää viikosta luuhaavat). Mutta sitten, jatkan unia...

Päivät ovat mun oma asia, ihan kaikki ei teillekään kuulu. Mami on joskus kommentoinut, että kuka ihme täällä sotkee päivisin vuoteet..?? Onneksi meillä on isot ikkunat, joista voi myös tutkia maailmanmenoa ja lintuja. Samalla tulee yleensä kynnet teroitettua.



Kun iltapäivästä postilaatikko avataan, niin olen jo silloin valmiina oven takana hieman syyttävän äänähtelyn kera vastaanottamassa hoitajia. Toki sitten heti kehrään, kun minut otetaan syliin. Jos näin ei tekisi, niin voisi olla, että eivät tulisi ollenkaan kotiin... Apua, pitäiskö kehrätä enemmän? Sitten alkaa laatuaika hoitajien kanssa. Ulkoilemme paljon ja leikimme. Iltaisin sitten taas alkaa tämä hellyysosio ja olen saanut palautetta, että kävitkö jo Oulussa saakka, kun niin poljet joko mamia tai isukkia. Sitä mä en ymmärrä, mikä ihmeen Oulu? Noh, se on noiden juttuja. Mutta siis, aloitan ja päätän päivän polkemalla ja kehräämällä. Leipomiseksi myös tuota polkemista kutsutaan. Pesuhetkiä ei tietenkään pidä unohtaa, niitä on aina tasaisin väliajoin.

Ja mitä sitten silloin, kun hoitajat eivät lähde päiväksi pois? Silloin koko päivä touhutaan!!!!!!!! Tai no, ei nyt ehkä ihan koko päivää, kauneusunia pitää ottaa aina tilanteen niin salliessa. Isukki pystytti minulle pellolle tosi kivan juoksunarun, jossa pääsen ihan oikeasti liikkumaan valjaiden hihnaa paljon pidemmälle. Pellolla on tosi kiva vaania lintuja, heinäsirkkoja, etanoita (niissä tosin ei ole riittävästi haastetta ja ne tuntuu suussa iljettäviltä), kärpäsiä ja muita pörriäisiä, sekä tietty mun suosikkeja PERHOSIA. Siellä aika menee tosi nopeasti. Ja kun minua kyllästyttää, niin sitten hyppään portin päälle ja siitä noi tietää tulla hakemaan minut pois.

Kaikkinensa, päivät menee tosi nopeasti ja niin paljon tulee kaikkea touhuttua, että nukun yleensä koko yön hyvin sikeää unta. Parempi onkin antaa hoitajienkin nukkua, jotta jaksavat taas seuraavan päivän touhuta kanssani.