Kuka, minäkö muka?

Meillä on yläkerrassa sellaisia pampulapäisiä kuivia kukkia maljakossa ja maljakko on lattialla. Niin, ja niitä pampuloita on irronnut varsistaan ja niitä on ympäri yläkertaa... Jostain syystä mami väittää, että minä olisin syypää siihen!!??? Kohtuuttomia syytöksiä, sillä miksi minä nyt repisin niitä pampuloita pois ja vierittelisin ympäriinsä? Ehkäpä se on tuo isukki, joka niitä irrottelee ja niiden perässä juoksee... tai Tommi ja Miikka... Tai sitten vaikka, vaikka, vaikka joku. Tässäkin kuvassa minä vain vaivihkaa katselen, onko reitti selvä yläkertaan, jotten nyt satu juoksemaan päin esim. mamia, tai sitä maljakkoa.

Niin, ja tässä minä muuten vain kulutan aikaani ja haistelen, onko kukkien kasteluvesi varmasti oikean lämpöistä. Minulla ei ole mielessäkään, että odottaisin sitä, että yläkerta vapautuu vain minun käyttööni (eikö ne vois katsoa telkkua alhaalla???).Niin, ja saahan tyttökissat mieltään muuttaa, olin jo ikään kuin menossa alas, mutta päätin kurvata kuitenkin takaisin katsomaan, joko se kamera on ainakin laitettu pois...
Ja tässä, minä nyt vaan haaveilen olevani jossakin kesäisellä paratiisisaarella palmun alla.. niin mamikin tekee vähän väliä. Nuo aiheena olevat pampulapäiset kuivat kukat ovat minulle niitä palmuja. Sitä paitsi, vähemmästäkin sitä on pöllämystynyt katse, kun ei rauhassa saa ollenkaan haaveilla. Eikä se ole minun syy, jos tästä minun varapalmusta oksat vähän ovat "painosta" taipuneet ja taittuneet alaspäin. Tuuli niitä on varmaan vähän vain taitellut.
Oih, mikä ihana "palmun" tuoksu... saatan kuvitella valkoisen hiekkarannan ja paljon vilistäviä rapuja saalistettavaksi... minkä ihmeen takia tuon kameran pitää olla koko ajan tänne päin osoitettuna???
Joo'o, mä nyt vaan istun ja mietin, onko minulla nälkä vai ei. Enkö millään saisi olla rauhassa? Hei, nyt tuo keskittyi siihen telkkuunsa ja kamera ei ole tänne päin! Josko minä nyt kuitenkin vähän maistaisin, miltä tuo pampula maistuu, kun en ole koskaan ennen sitä maistanut... ei mami ehdi nähdä ja taisin jo todellakin vakuuttaa hänet, että en minä ole koskenutkaan näihin..

Voi pahuksen pahuksen pahus, mami huijasi mua!!!! Siellä hän vahtasi sohvan selustan takana. Arvatkaa vaan, uskooko enää, että en se oikeasti ole minä, joka sinne yläkertaan niitä pampuloita on levitellyt...

Ok-ok, ehkä olen joskus ennenkin käynyt näitä maistamassa, mutta en minä nyt niitä sentään revi ja kuljettele ympäriinsä.. en tietenkään! Ja tunnusta en ainakaan.