Kyllä lääketiede on ihmeellistä

Ajatelkaa, mitä kaikkea nykyaikana voi tapahtuakaan... Minulle on viime aikoina annettu dopingia maidon tuotannon vahvistamiseksi eli olen saanut maitohormonia. Ilmeisesti lääkäritäti oli sekoittanut siihen maitohormonin sekaan vähän girl power -hormoniakin, koska tyttöenergia on meillä lisääntynyt ihan merkittävästi. Nähkääs.. nyt onkin käymässä niin, että meillä ei olekaan Simba-Sisu-Saaga -väritrioa, vaan meillä on Siiri-Säde-Saaga -tyttöväritrio! Kaikkea sitä voikin käydä! Oletteko ennen moista kuulleet? Jos haluatte lisätä tyttöenergiaanne, niin kysykää mamilta tai Ritva-tädiltä tuon lääkärin nimi, joka tuon keitoksen meille teki. Sinällään tämä osoittaa sen, että kun oikein kovasti jotakin toivoo, niin toive saattaa toteutua! Mami nimittäin toivoi kovasti tyttöjä syntyväksi. Niin, ja Paco-isälle pisteet kotiin, sillä vain suureet rakastajat osaavat tehdä tyttöjä, vielä näin monta yhdellä kerralla.

Tässä siis uudemman kerran, saanko esitellä lapseni:
Redcheetah's Siiri: Leijonakuninkaasta tuli pieni ja pippurinen touhutyttö, joka vipeltää hurjaa vauhtia, mutta muistaa myös rauhoittua erityisesti mamin syliin. On kova maistelemaan esim. lautasia ja mamin sormia. Leijonamaisen luonteensa johdosta ei anna pienen koon häiritä, vaan Siiristä on mitä todennäköisimmin kasvamassa aikamoinen energiapakkaus ja kaikkia kepposia keksivä söpö neiti.

Redcheetah's Säde: Kuvat sen jo kertovat, joku poseeraa ja joku sädehtii niissä. Vauhtia tassuissa niin, että minunkin pitää jo melkein pistää parastani koulutussessiossa. Mamman maito on neitokaiselle maistunut ja paino on mennyt ihan eri käyrällä kuin kahdella muulla, tosin nyt on antanut muiden saada vähän kiinni. Vaikka nimi Sisusta Säteeksi muuttuikin, niin se luonteenpiirre sisu kyllä säilyi, meinaan maitovastiketta ei suuhun mene, ei sitten edes kahden palvelijan voimin.

Redcheetah's Saaga: Nimi ja sukupuoli säilyivät ja entiset tarinatkin paikkansa pitää osin, tosin tehosekoitin-tassuissa ei ole enää se suurin vaihde aina päällä, vaan osaa ottaa myös vähän rauhallisemmin. Olimme ihan varmoja, että tulee ensimmäisenä pesästä pois, mutta jäikin turvalliseen koloon pidemmäksi aikaa kuin kaksi muuta, tosin nyt on sitten vakaasti sitä mieltä, että pesä = hiekkalaatikko ja tästä mamilla ja Saagalla on selvästi jotenkin eriävät mielipiteet. Emon häntä on ihan ehdoton lemppari, tosin eilen pieni kumipallo saavutti myös suuren suosion Saagan osalta.


Nyt tarvii tietenkin keskittyä oikein huolella neitimäisten tapojen opettamiseen, ettei tule mitään tyttöpoikapoikatyttö-luonteita johtuen tästä ensimmäisten viikkojen pienehköstä sekaannuksesta.

Lisäksi viikon 4 kuvankansioon on lisätty toinen sarja kuvia eiliseltä päivältä eli 19.2.2008. Kuvaajalla oli lievää haastetta pysytellä tepastelevien tenavien perässä ja hetkessä koko trio oli hajaantunut olohuoneeseen, joten hyvästi poseerauskuvat, joissa kaikki on nätisti... Vaikka avustajakin yritti välillä saada kaikki kolme kuvaan, niin kummasti kädet loppui kesken ja kolmas pääsi aina karkuun. Trio täytti siis tänään neljä viikkoa ja ovat jo oikeasti "isoja" kisuja. Kiinteää ruokaa vedetään massuun oikein hyvin ja pesuhetket alkavat minun näkökulmastani olla jo vähän haasteellisia. Vauhtia siis löytyy ja erityisesti mami tuntuu olevat onnesta sekaisin, kun kaikki lapseni menevät häntä jo ovelle vastaan. Tässä vielä yksi ryhmäkuvan tapainen otos.

(toim. huom. vähän noloahan tämä sekaannus on, juu, mutta ei liene tavatonta... Punaisen osalta epäilys on kytenyt jo melkein syntymästä lähtien, mutta että riistakin!!! Kuvagalleriaan nimet on päivitetty, mutta blogin jutut jäävät historiaan niin kuin ne on kirjoitettu, koska silloin elettiin vielä ihan eri uskomuksessa...)