Mummolassa aina niin mukavaa

Meidän ihmismummola on tosiaan aika kaukana, kuulemma kierojen ihmisten maassa eli Savossa. Emme siis kovin usein pääse sinne, mutta silloin kun pääsemme, niin otamme kaiken ilon irti. Säteellä oli nyt ensimmäinen kerta siellä ja kyllä varmasti Sädekin oli sitä mieltä, että lopputulos vei voiton pitkän matkan aiheuttamasta mekastuksesta ja kyllästymisestä autossa oloon. Säde pistikin siellä ns. hippulat vinkuen paikkoja uusiksi ja tutustui mm. leivinuuniin niin päältä kuin altakin. Mummo oli ihan ihmeissään, miten se ehtiikin joka paikkaan. Pappa tykkäsi kovasti Säteestä, näkihän sen silmistä jo, kuinka lempeästi katseli pientä tuulispäätä. Tosin välillä Säde touhusi niin paljon, että uni tuli sitten ihan kesken kaiken, ei siinä paljoa ehditty rauhaisaa paikkaa ja kerämäistä uniasentoa ottaa, sohva kelpasi hyvin ja vaikka jalka pystyssäkin. Mummolassa on myös sellainen tosi kiva lasikuisti, joka on niin ihanan lämmin! Siellä oli myös aika paljon saalistettavaa ja Säde hyppikin ikkunat täyteen tassunjälkiä siinä ohimennen. Pitihän mummolle muistoja jättää, eikö totta! Ulkona Säteen mielestä kaikista parasta olivat muurahaiset. Niitä se tenava söikin!!! Välillä ne vissiinkin pistivät vähän vastaan, kun tenava puisteli päätään ja kakosteli, mutta jatkoi taas seuraavan muurahaisen metsästystä ja pian jo kuului mussuttelu. Yksi muurahainen yritti karkuun grillinreunalle, mutta turha luulo, meidän neiti nopsajalka mussutti tämänkin pian suuhunsa. Mutta kyllä se Sädekin malttoi rauhoittua sen verran, että ehti kuunnella upeita maaseudun luonnon tarjoamia ääniä sekä muita vaanimiskohteita... perhosia, tipusia, itikoita, kärpäsiä jne jne. Puhumattakaan paljon paremman makuisesta heinästä verrattuna kotipellon antimiin. Mitäs minä sitten tein? NAUTIN!!!! Oikeasti, mummolan metsä on niin kiinnostava, että sieltä ei meinaisi millään malttaa lähteä pois. Siellä vaan aina tapahtuu niin paljon ja kaikkea kivaa.
Kävin myös sulostuttamassa mummon kukkalaatikkoa omalla viehkeydelläni. Se kivi on muuten loistava, kun haluaa päästä irtokarvoista eroon lopullisesti. Tosin välillä se kivestä nauttiminen meni niin pitkälle, että pudota mätkähtin alas. No, se kävi vähän vaan ylpeydelle ja tosi vähän sillekin, koska juurikaan kukaan vieras ei sitä nähnyt. Mamista ja isukista ei onneksi tarvitse tältä osin välittää. Aikas hyvä päivälepopaikka, eikö totta?
Mummola kesäkuu 2008 -kansiosta löytyy lisää sekä kuisti- että ulkoilukuvia mummolasta.