Kehuin tuossa edellisessä mummolan ruohoa maistuvammaksi kuin kotipellon ruoho. Näin se on, mutta kun ei sitä mummolan ruohoa aina ole tarjolla, niin täytyy tyytyä siihen, mitä on saatavilla eli kotipeltoon. Onhan sekin tietty kuulemma ihan luksusta, että päästään ruohikkoon riehumaan ja piilosia leikkimään ja sitä mehukkainta heinää hakemaan.
Jaks, kun sattui karvas heinä. Tää pisti puistelemaan päätä ihan niin kuin tänä aamuna kaksi raksua, jotka päättivät asettautua vierekkäin yläkulmahampaiden väliin. Kovasti pistivät vastaan, mutta onneksi mami tuli hätiin ja raksut saivat kokea karmean koston ja ovat jo hyvää matkaa menossa pitkälle pimeisiin onkaloihin...
Kun tämä nyt meni tähän ruokapuolelle (hyvin vähän..), niin kerrottakoon Säteen uusin lempijuoma: tiivistemehusta tehty appelsiinimehu. Kyllä, näin on... Mä kierrän sen litkun kyllä todella kaukaa!
Jaks, kun sattui karvas heinä. Tää pisti puistelemaan päätä ihan niin kuin tänä aamuna kaksi raksua, jotka päättivät asettautua vierekkäin yläkulmahampaiden väliin. Kovasti pistivät vastaan, mutta onneksi mami tuli hätiin ja raksut saivat kokea karmean koston ja ovat jo hyvää matkaa menossa pitkälle pimeisiin onkaloihin... 
Kun tämä nyt meni tähän ruokapuolelle (hyvin vähän..), niin kerrottakoon Säteen uusin lempijuoma: tiivistemehusta tehty appelsiinimehu. Kyllä, näin on... Mä kierrän sen litkun kyllä todella kaukaa!
2 kommenttia:
Sitä ruohikkoa maistellessa..ei sieltä ruohikosta ole kukaan tullut maistelemaan teitä...es-mees Herra Puutiainen?
Oltiin tuossa Chilin kanssa pellolla ja hieman puistatti illalla tehdessä punkkitarkistusta, mutta onneksi tuli 0 -tulos.
Juu, Herra Puutiainen on kerran ehtinyt mukaan vauhtiin minua maistelemaan ja kauheita yök-ääniä pääsi, kun noi sitä irti ottivat. Onneksi se ei sattunut minuun mitenkään. Elämässä pitää aina vähän pieniä riskejä ottaa, eikö totta, muuten on niin kovin tylsää =) =)
Lähetä kommentti